Tämä teksti syntyi kun illalla tutkin mitä kirjoitukset sanovatkaan lähinnä uudelleenavioitumisesta. Kirjoitin tämän muistiinpanoiksi itselleni. Päivemmällä teologiapiirissä olin saanut sykäyksen aiheen tutkimiseen ja eräs henkilö, jonka tapasin ensimmäistä kertaa, viisaasti opettikin minua jo siinä tilanteessa. Varsinainen oppiminen edellyttää kuitenkin, ainakin minulla, itse oivaltamista. Tämän oivalluksen sain illan ja yön mittaan ja niin mielipiteeni oli - kaikkien näiden vuodienjälkeen - muuttunut. Nyt olen luterilainen, kun ainakin toistaiseksi ainut tiedossani ollut kysymysmerkki Tunnustuskirjojen suhteen poistui. Tämä ei tarkoita, etteikö itse asiaan, eli uudelleenavioitumiseen olisi vielä jäänyt vastaamattomia kysymyksiä.
Avioero ja uudelleenavioituminen
Evankeliumeissa:
5. Moos 24:
(1) Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei hän sitte löydä armoa hänen silmäinsä edessä, että on löytänyt jonkun häpiän hänessä; niin kirjoittaa hän hänelle erokirjan, ja antaa sen hänen käteensä, ja antaa hänen mennä huoneestansa pois. (2) Kuin se hänen huoneestansa lähtenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen emännäksi, (3) Ja taas toinen mies rupee häntä vihaamaan, ja kirjoittaa hänelle erokirjan, ja antaa hänen käteensä ja laskee hänen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka hänen emännäksensä otti, kuolee: (4) Niin hänen ensimäinen miehensä, joka hänen antoi mennä pois, ei pidä häntä ottaman jälleen emännäksensä, sittekuin hän tuli saastaiseksi; sillä se on kauhistus Herran edessä
Matt 5:32
Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.
->
Tapaus A) Y ei ole tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y tekee huorin - X:n vika (Muiden kohtien mukaan X tekee huorin.)
Tapaus A2) Z nai Y:n -> Z tekee huorin
Tapaus B) Y on tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y on tehnyt huorin
-> Avoimeksi jää tapaus B2) Z nai X:n
-> Tukee tunnustuskirjojen kantaa, jonka mukaan syytön osapuoli saa mennä uudelleen avioliittoon. (Paavin vallasta ja yliherruudesta)
-> Ainoastaan huoruus (voi) lopettaa avioliiton lopullisesti - muutoin avioliitto on Jumalan silmissä validi ja on palaamisen mahdollisuus. Em. Moos kohdan perusteella näyttäisi siltä, että yhtyminen toiseen estäisi lopullisesti alkuperäiseen avioliittoon palaamisen.
- Erikoista on, että tämän kohdan mukaan vaikuttaisi siltä, että ainoastaan avioliiton aikana tapahtunut huoruus mahdollistaisi syyttömälle osapuolelle tuon huorintekijän hylkäämisen ja uudelleenavioitumisen - itse asiassa em. Moos kohdan perusteella (yhdessä 1. Kor 6:16* kanssa) hylkääminen näyttäisi olevan jopa pakollista. Sensijaan syyttömästi hyljätyllä ei näyttäisi olevan mahdollisuutta uudelleen avioitumiseen missään tapauksessa!
*Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".
Matt 19:
saako mies eritä vaimostaan kaikkinaisen syyn tähden? (4) Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki? (5) Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: (6) Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. (7) He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen? (8) Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut. (9) Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; [ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.]*
*Puuttuu joistakin varhaisimmista käsikirjoituksista
Mark 10:
(8) Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha. (9) Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
(11) Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. (12) Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Nämä kohdat näyttävät tukevan Matt 5:32 perusteella tehtyä päättelyä.
Opetuskirjeissä:
Room 7:
(2) Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa. (3) Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
Mikäli tämä kohta olettaa (implisiittisesti, evankeliumeista saatuna kirjoittamattomana esioletuksena), että avioliitto loppuu huoruuteen, eli "vaimo ei ole enää miehensä hallussa" eikä mies ole enää "hänen miehensä", vaan avioliitto on mitätöity huoruuden tapahduttua, niin tämäkin kohta on sopusoinnussa Matt 5:32 perusteella tehdyn päättelyn kanssa.
Tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta tuli mieleen ja ajattelin sisällyttää sen tähän blogiin kuitenkin:
Ikeestä:
Matt 19:6 συνεζευξεν Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman.
Mark 10:9 συνεζευξεν Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
2. Kor 6:14 ετεροζυγουντες Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (15) Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa?
2. Kor 6 näyttää kieltävän myös uskovaisen ja ei-uskovaisen välisen seka-avioliiton.
torstai 20. lokakuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Kuka pelkää lampaannussijaa?
Pelkäätkö sinä eläinrakkautta, vai onko susikoiraan yhtyminen mielestäsi vähintään yhtä hyväksyttävää, kuin samaan sukupuoleen yhtyminen - mikäli koira vain on halukas? Jos ei, niin taidat olla sairas, ahdasmielinen ja eläinfoobikko.
Homouteen kielteisesti suhtautuvia syytetään kategorisesti homofobiasta, siis sairaalloisesta pelosta homoja kohtaan. Kuka ikinä ajattelee toisin ja on eri mieltä kuin Seta ja muut homoaktivistit, on sairas ja pelkää homoja ja homoutta.
Yksi yleisimmistä homoutta puolustavista argumenteista on, että "homous on luonnollista ja siksi oikein".
Tällaisen argumentin esittäjän käsitys "luonnosta" ei voi perustua luomiseen, vaan sen vastapariin - evoluutioteoriaan, darvinismiin.
(Tämän jälkeen) ei oikeastaan ole mitenkään mahdollista olla esittämättä kysymystä eri sukupuolten välisen ja eri lajien välisen seksin luonnollisuuksien suhteesta toisiinsa. Tieteessä ja filosofiassa puhutaan laadullisesta ja määrällisestä erosta. Yksinkertaisesti: määrällinen ero on sitä, kun asia muuttuu erilaiseksi jotakin siinä jo olevaa ominaisuutta lisäämällä tai vähentämällä, laadullinen ero taas syntyy, kun asiaan tuodaan jokin vieras elementti, tai / ja siitä poistetaan kokonaan jotakin. Sukupuolien välinen ero on laadullinen - on olemassa selkeästi kaksi erilaista, erillistä, sukupuolta*, mutta (evoluutioteorian mukaan) lajien välinen ero on määrällinen. Jälkimmäisessä kyse ei siis ole mistään "hyppäyksellisistä" eroista - ei siis välttämättä ole suurempaa eroa lajien välillä, kuin lajien sisällä. (Tästä karuna sovelluksena on esim. apinoiden pitäminen ihmislasta arvokkaampana.)
*Ei ole harvinaista väittää, että sukupuolienkin ero olisi vain määrällinen, mutta valitettavasti tosiasiat puhuvat tätä vastaan. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Esim. puhutaan lajeista tai yksilöistä, joissa samassa yksilössä on molemmat sukupuolet - näissäkin tapauksissa puhe paljastaa, että ko. puhuja olettaa kaksi erillistä sukupuolta (jotka siis vain näissä tapauksissa sattuvat olemaan molemmat samassa yksilössä.)
Ei tarvita tavanomaista korkeampaa älykkyysosamärää oivaltamaan, että sukupuolien välinen pariutuminen on välttämättä evoluutioteoriankin mukaan ollut normi ja sääntö varsin aikaisesta ajankohdasta saakka - se on melkeinpä "yliluonnollinen" asia siinä merkityksessä, että luontoa ei nykyisessä muodossaan olisi ilman sukupuolia. Toisaalta, evoluutioteorian mukaan lajien välinen ero on vain määrällistä eroa, ei siis laadullista, kuten sukupuolten välinen. Joidenkin mielestä eläinten jakaminen lajeihin on jopa vain ihmiseläimen omaa harhaista keksintöä. On siis loogisesti suurempi kynnys ylittää sukupuolten välinen raja, kuin lajien välinen raja - tai oikeastaan mitään lajien välistä rajaa ei oikeasti edes ole, joten ei voi edes puhua sen ylittämisestä. On siis luonnollisempaa yhtyä eri lajiin, kuin samaan sukupuoleen - jopa äärettömän paljon luonnollisempaa.
Luonnollisuuden lisäksi toinen perusargumentti homouden puolesta on rakkaus - "mikään rakkauden muoto ei ole syntiä", kuulin juuri sanottavan. Tästä on vaikea olla eri mieltä, etenkin kristittynä! Todellakaan mikään rakkaus ei voi olla syntiä, onhan Jumala itse rakkaus ja Raamattu ylistää rakkautta suurimmaksi. Kyseisen lainauksen hyväksymisestä seuraa loogisella välttämättömyydellä, että mikäli jokin asia on syntiä, se ei voi olla rakkautta. Synti ja rakkaus yksinkertaisesti sulkevat toisensa pois. Jäljelle jää enää kysymys:
Kuka saa määritellä synnin ja rakkauden?
Homouteen kielteisesti suhtautuvia syytetään kategorisesti homofobiasta, siis sairaalloisesta pelosta homoja kohtaan. Kuka ikinä ajattelee toisin ja on eri mieltä kuin Seta ja muut homoaktivistit, on sairas ja pelkää homoja ja homoutta.
Yksi yleisimmistä homoutta puolustavista argumenteista on, että "homous on luonnollista ja siksi oikein".
Tällaisen argumentin esittäjän käsitys "luonnosta" ei voi perustua luomiseen, vaan sen vastapariin - evoluutioteoriaan, darvinismiin.
(Tämän jälkeen) ei oikeastaan ole mitenkään mahdollista olla esittämättä kysymystä eri sukupuolten välisen ja eri lajien välisen seksin luonnollisuuksien suhteesta toisiinsa. Tieteessä ja filosofiassa puhutaan laadullisesta ja määrällisestä erosta. Yksinkertaisesti: määrällinen ero on sitä, kun asia muuttuu erilaiseksi jotakin siinä jo olevaa ominaisuutta lisäämällä tai vähentämällä, laadullinen ero taas syntyy, kun asiaan tuodaan jokin vieras elementti, tai / ja siitä poistetaan kokonaan jotakin. Sukupuolien välinen ero on laadullinen - on olemassa selkeästi kaksi erilaista, erillistä, sukupuolta*, mutta (evoluutioteorian mukaan) lajien välinen ero on määrällinen. Jälkimmäisessä kyse ei siis ole mistään "hyppäyksellisistä" eroista - ei siis välttämättä ole suurempaa eroa lajien välillä, kuin lajien sisällä. (Tästä karuna sovelluksena on esim. apinoiden pitäminen ihmislasta arvokkaampana.)
*Ei ole harvinaista väittää, että sukupuolienkin ero olisi vain määrällinen, mutta valitettavasti tosiasiat puhuvat tätä vastaan. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Esim. puhutaan lajeista tai yksilöistä, joissa samassa yksilössä on molemmat sukupuolet - näissäkin tapauksissa puhe paljastaa, että ko. puhuja olettaa kaksi erillistä sukupuolta (jotka siis vain näissä tapauksissa sattuvat olemaan molemmat samassa yksilössä.)
Ei tarvita tavanomaista korkeampaa älykkyysosamärää oivaltamaan, että sukupuolien välinen pariutuminen on välttämättä evoluutioteoriankin mukaan ollut normi ja sääntö varsin aikaisesta ajankohdasta saakka - se on melkeinpä "yliluonnollinen" asia siinä merkityksessä, että luontoa ei nykyisessä muodossaan olisi ilman sukupuolia. Toisaalta, evoluutioteorian mukaan lajien välinen ero on vain määrällistä eroa, ei siis laadullista, kuten sukupuolten välinen. Joidenkin mielestä eläinten jakaminen lajeihin on jopa vain ihmiseläimen omaa harhaista keksintöä. On siis loogisesti suurempi kynnys ylittää sukupuolten välinen raja, kuin lajien välinen raja - tai oikeastaan mitään lajien välistä rajaa ei oikeasti edes ole, joten ei voi edes puhua sen ylittämisestä. On siis luonnollisempaa yhtyä eri lajiin, kuin samaan sukupuoleen - jopa äärettömän paljon luonnollisempaa.
Luonnollisuuden lisäksi toinen perusargumentti homouden puolesta on rakkaus - "mikään rakkauden muoto ei ole syntiä", kuulin juuri sanottavan. Tästä on vaikea olla eri mieltä, etenkin kristittynä! Todellakaan mikään rakkaus ei voi olla syntiä, onhan Jumala itse rakkaus ja Raamattu ylistää rakkautta suurimmaksi. Kyseisen lainauksen hyväksymisestä seuraa loogisella välttämättömyydellä, että mikäli jokin asia on syntiä, se ei voi olla rakkautta. Synti ja rakkaus yksinkertaisesti sulkevat toisensa pois. Jäljelle jää enää kysymys:
Kuka saa määritellä synnin ja rakkauden?
maanantai 14. helmikuuta 2011
Paavali profetoi evoluutioteorian ja homohyväksynnän läpimurron
Heräsin tänään enemmän kuin kahdeksan tuntia aikasemmin kuin eilen ja luin Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun. Tuo "Paavalin kirje eurooppalaisille" aloittaa Uuden testamentin opetusosuuden ja on kait suhteellisen kiistattomasti yksi keskeisimmistä opetuskirjeistä kristityille seurakunnille. Mainittakoon lyhyesti, että neljä evankeliumia ja Apostolien teot ovat luonteeltaan enemmänkin historiasta kertovia, kuin suoraan opettavia teoksia.
Uskovaisia syytetään monesti siitä, että seksi saa kohtuuttoman suuren huomion heidän puheissaan ja opetuksissaan. Niin tuntuu käyvän tälle blogillekin.. Viimeaikojen homokeskustelu nosti taas seksiin liittyviä asioita kaiken yläpuolelle ja moni pakana sai varmasti käsityksen, että seksiasiat ovat kristityille kaiken keskipiste. Lähinnä tietysti seksin vastustamisen mielessä. No, seksiasioihin pätee tietysti sama kuin esim. ns. naispappeuteen, eli ko. asiat ovat pinnalla ja niistä keskustellaan ja kristinuskon oppeja kyseenalaistetaan näillä alueilla muita enemmän. Kristityt siis vastaavat kun heiltä kysytään ja juuri näistä asioista eniten kysytään. Tuon "kysytään" voi tässä ymmärtää vähän väljemmin, ei niinkään kirjaimellisesti. Toinen syy, miksi seksiin liittyvät asiat ovat kristityillä niin keskeisiä, tuli esille jo edellisessä kirjoituksessani. Nyt, Uuden testamentin opetuskirjeiden lukemista aloittaessani, törmäsin tähän "ongelmaan" heti ekassa luvussa! Paavali käyttää ison osan hänen "teologisen testamenttinsa" ensimmäisestä luvusta homoista ja seksistä puhumiseen. Olen tuon luvun toki ennenkin lukenut, mutta kyllä se silti yllätti.
Luominen - lankeemus - lunastus. Kristinuskon kolme kulminaatiokohtaa. Poista yksi näistä ja olet poistanut kristinuskon. Näyttää kuin Paavali ennustaisi tässä (1:18 alk.), vasta paljon myöhemmin syntyneen, darvinismin läpimurron länsimaissa. Evoluutiousko on lyönyt itsensä siinämäärin läpi, että "tuskin kukaan järkevä" kristitty uskoo enää luomiseen. Tästä seuraa välttämättä (1:23), että ihminen ei olekaan luotu katoamattoman Jumalan kirkkauden, Kristuksen kuvan kaltaiseksi - ihminen ei siis olekaan iäisyysolento. sensijaan ihminen on muiden katoavaisten eläinten kaltainen, siis katoavainen itsekin - unohda siis kaikki kuolemanjälkeinen. Blaise Pascal kirjoitti ihmisestä, joka on voimakkaasti toisaalta alhaisten eläinten kaltainen, toisaalta enkeleihin verrattava, lähes jumalolento. Raamatun mukaan ihminen on langennut tuosta korkeammasta tilasta, kun taas "tämän maailman viisaiden" mukaan ihminen on kohonnut tuosta alhaisuudesta.
Mitä tämmösestä sitten seuraa, kun ihmisestä poistetaan tämän jumalinen puoli? Paavalin mukaan Jumala hylkää ihmiset "heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he itse häpäisevät omat ruumiinsa." (1:24)
Omien ruumiidensa häpäiseminen näyttää Paavalin mukaan olevan ennenkaikkea homoseksiä. Paavalin mukaan kuitenkin synnin selkeä hyväksyminen on jopa pahempaa kuin se, että vain harjoittaa syntiä. Näin siis nyt tapahtumassa oleva yleinen ja julkinen homoseksuaalisuuden hyväksyminen näyttää olevan seurausta darvinismin hyväksymiselle luomisen tilalle. Se on sitä luonnollisestikin, koska jos kerran ihminen on biologiaa, eikä muuta, eläin muiden joukossa, niin miksi emme myöskin käyttäytyisi eläinten tavoin, viettiemme ja himojemme ajamina. Pahinta lienee Jumalan hylkäämäksi tuleminen ja juuri sitä Paavali sanoo homouden olevan, luomisesta luopumisen rangaistuksena. Näin siis yhteiskunnallisessa merkityksessä. Ei suinkaan pidä tuomita yksityistä homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa ihmistä näillä perusteilla.
Ns. piispojamme sensijaan pyytäisin lukemaan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun uudemman kerran.
Uskovaisia syytetään monesti siitä, että seksi saa kohtuuttoman suuren huomion heidän puheissaan ja opetuksissaan. Niin tuntuu käyvän tälle blogillekin.. Viimeaikojen homokeskustelu nosti taas seksiin liittyviä asioita kaiken yläpuolelle ja moni pakana sai varmasti käsityksen, että seksiasiat ovat kristityille kaiken keskipiste. Lähinnä tietysti seksin vastustamisen mielessä. No, seksiasioihin pätee tietysti sama kuin esim. ns. naispappeuteen, eli ko. asiat ovat pinnalla ja niistä keskustellaan ja kristinuskon oppeja kyseenalaistetaan näillä alueilla muita enemmän. Kristityt siis vastaavat kun heiltä kysytään ja juuri näistä asioista eniten kysytään. Tuon "kysytään" voi tässä ymmärtää vähän väljemmin, ei niinkään kirjaimellisesti. Toinen syy, miksi seksiin liittyvät asiat ovat kristityillä niin keskeisiä, tuli esille jo edellisessä kirjoituksessani. Nyt, Uuden testamentin opetuskirjeiden lukemista aloittaessani, törmäsin tähän "ongelmaan" heti ekassa luvussa! Paavali käyttää ison osan hänen "teologisen testamenttinsa" ensimmäisestä luvusta homoista ja seksistä puhumiseen. Olen tuon luvun toki ennenkin lukenut, mutta kyllä se silti yllätti.
Luominen - lankeemus - lunastus. Kristinuskon kolme kulminaatiokohtaa. Poista yksi näistä ja olet poistanut kristinuskon. Näyttää kuin Paavali ennustaisi tässä (1:18 alk.), vasta paljon myöhemmin syntyneen, darvinismin läpimurron länsimaissa. Evoluutiousko on lyönyt itsensä siinämäärin läpi, että "tuskin kukaan järkevä" kristitty uskoo enää luomiseen. Tästä seuraa välttämättä (1:23), että ihminen ei olekaan luotu katoamattoman Jumalan kirkkauden, Kristuksen kuvan kaltaiseksi - ihminen ei siis olekaan iäisyysolento. sensijaan ihminen on muiden katoavaisten eläinten kaltainen, siis katoavainen itsekin - unohda siis kaikki kuolemanjälkeinen. Blaise Pascal kirjoitti ihmisestä, joka on voimakkaasti toisaalta alhaisten eläinten kaltainen, toisaalta enkeleihin verrattava, lähes jumalolento. Raamatun mukaan ihminen on langennut tuosta korkeammasta tilasta, kun taas "tämän maailman viisaiden" mukaan ihminen on kohonnut tuosta alhaisuudesta.
Mitä tämmösestä sitten seuraa, kun ihmisestä poistetaan tämän jumalinen puoli? Paavalin mukaan Jumala hylkää ihmiset "heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he itse häpäisevät omat ruumiinsa." (1:24)
Omien ruumiidensa häpäiseminen näyttää Paavalin mukaan olevan ennenkaikkea homoseksiä. Paavalin mukaan kuitenkin synnin selkeä hyväksyminen on jopa pahempaa kuin se, että vain harjoittaa syntiä. Näin siis nyt tapahtumassa oleva yleinen ja julkinen homoseksuaalisuuden hyväksyminen näyttää olevan seurausta darvinismin hyväksymiselle luomisen tilalle. Se on sitä luonnollisestikin, koska jos kerran ihminen on biologiaa, eikä muuta, eläin muiden joukossa, niin miksi emme myöskin käyttäytyisi eläinten tavoin, viettiemme ja himojemme ajamina. Pahinta lienee Jumalan hylkäämäksi tuleminen ja juuri sitä Paavali sanoo homouden olevan, luomisesta luopumisen rangaistuksena. Näin siis yhteiskunnallisessa merkityksessä. Ei suinkaan pidä tuomita yksityistä homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa ihmistä näillä perusteilla.
Ns. piispojamme sensijaan pyytäisin lukemaan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun uudemman kerran.
torstai 18. marraskuuta 2010
Ajatuksia avioliitosta ja seksistä, sekä termien kaappaamisesta.
Ajankohtaisessa keskustelussa vaaditaan homoille oikeutta kahden täysi-ikäisen samaa sukupuolta olevan henkilön väliseen avioliittoon. Väliaikainen tai määräaikainen avioliitto on jo olemassa esim. jossain muslimivaltioissa, missä sen ideana on kiertää aviorikoksen synti. Myös koko jälkikristillisessä lännessä avioliitto on käytännössä muutettu elinikäisestä toistaiseksi voimassa olevaksi ja ainutkertaisesta määrällisesti rajoittamattomaksi. Ajan henkeen on mukautunut tässä(kin) asiassa miltei täydellisesti myös Suomen ns. Ev.lut. kirkko, jolle ajankohtaisempi nimitys olisi "jälkiluterilainen" ja kirkkokin korkeintaan lainausmerkeissä. Kirjoitan tässä ajatuksiani suoraan tekstiksi, ollenkaan valmistelematta ja ilman lähteitä.
Ei ole sattumaa, että avioliitto (tai sen ideaali) on suurimmassa osassa maailmanhistorian kulttuureja, uskontoja ja kirkkoja miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto ja edellämainitut muunnelmat edustavat pientä poikkeamaa, marginaalia. Maailman ja sen järjestyksen on luonut Kristinuskon Jumala. Se, että avioliiton ideaali ei useinkaan toteudu, johtuu yksinomaan synnistä, niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.
Miksi seksillä sitten on niin keskeinen asema Kristinuskossa? Siitähän avioliitossa ja tämän hetken keskustelussa pohjimmiltaan on kyse. Minulla on kaksi ajatusta, jotka perustelevat eri tavoin seksin niin korostettua asemaa, usein kovin seksuaalikielteisenäkin pidetyssä, Kristinuskossa.
1) Seksi jatkaa Jumalan luomistyötä, sen kautta Jumala edelleen luo elämää. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas ja jokainen ihminen on Jumalan luoma. Seksi oikeastaan täyttää kaikki sakramentin kriteerit luterilaisenkin opin mukaan, lukuunottamatta lausuttua Jumalan sanaa - joka sekin kriteeri tulee täytetyksi kristillisessä avioliittoon vihkimisessä. Ei siis liene vanhojen ei-luterilaisten kirkkojen pahimpia harhoja se, että niissä avioliitto on sakramentti. Siitä on Jumalan käsky, siinä jollakin tavalla Jumalan sana yhdistyy aineeseen ja se luo elämää.
2) Seksi on esikuva Jumalan ja ihmisten välisestä liitosta. Lukisit varmaan mieluummin tuon sanan "seksi" tilalla avioliiton. Selitän seuraavan jälkeisessä kappaleessa miksi myös "seksi" sopii tuohon. Koko Raamatussa ja Kristinuskossa on kyse Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta ja avioliitto on ehkä tämän suhteen merkittävin kuva. Jos Jumala loi ihmisen kuvansa kaltaiseksi, niin avioliiton - miehen ja naisen välisen elinikäisen ja ainutkertaisen suhteen - Hän asetti Itsensä ja ihmisen, siis itsensä ja kuvansa välisen ikuisen suhteen kuvaksi. Tässä mielessä avioliiton rikkominen on Jumalan ja ihmisen välisen liiton kuvan rikkomista, kuten toisen ihmisen "rikkominen" (5. käsky) on Jumalan kuvan rikkomista. Avioliiton rikkominen on kuva epäjumalan palvelemisesta. Joku saattaa nyt ajatella, että tällainen ajattelu avioliitosta alentaa sen "vain" vertauskuvaksi. Vastaan sinulle, että ihminenkään ei alennu, eikä muutu pelkästään "hengelliseksi hengeksi" siksi, että hän on Jumalan kuva.
Edellinen varmasti riittää vastaukseksi kysymyksiin, miksi avioliiton elinikäisyys on niin tärkeää kristinuskossa, sekä miksi uudelleenavioituminen on niin suuri ongelma kristinuskolle. Lisään vielä tarkennukseksi, että tämän kuvan mukaan avioero kuvaa Jumalan luopumista liitostaan ihmisten kanssa, tai ihmisten luopumista Jumalasta. Siksi sen hyväksyminen oli Jeesukselle niin vaikeaa. Uuden aviopuolison ottaminen nykyisen eläessä kuvaa tietysti Jumalan vaihtamista epäjumalaan. Siksi uudelleenavioitumisen kielto on luovuttamaton Kristinuskolle. Kuitenkin, kuten kaiken luovuttamattoman lain rikkomisen, avionrikkomisenkin tähden Kristus on uhrattu ja sinun syntisi on tämän tähden anteeksi annettu.
Miksi kahden samaa sukupuolta olevan välinen avioliitto on käsitteellinen mahdottomuus? Tähän jo tavallaan vihjasin pari kappaletta aiemmin. Seksillä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia juttuja. Tässä kirjoituksessa sana tarkoittaa kuitenkin vain äärimmäisen kapeasti miehen ja naisen välistä yhdyntää, sellaista toimenpidettä, jossa hedelmöittyminen yleensä tapahtuu, joskin se ei ole välttämätöntä. Voisin tietysti puhua yhdynnästä, mutta seksi on lyhyempi ja kivempi sana. Noh, asiaan. Kristinuskon / Raamatun mukaan seksiä ja avioliittoa ei voida käsitteellisesti erottaa toisistaan. Kumpaakaan termiä ei muuten taida sellasenaan olla Raamatussa, mutta ajatuksena molemmat ovat runsaasti mukana ja kulkevat käsi kädessä, jopa yhtyvät. Avioliitto on yhdeksi tulemista, kuten Kristus-ylkä tulee yhdeksi seurakunta-morsiamensa kanssa. Raamatun mukaan ja siten kristinuskon mukaan mies ja nainen tulevat yhdynnässä yhdeksi. Siten siis avioliitto muodostuu, tai täydentyy yhdynnässä. Toisin sanoen avioliitto ei kristillisessä mielessä astu voimaan, eikä toteudu ilman yhdyntää. Tällainen yhdyntä on kahden samaa sukupuolta olevan välillä mahdoton, joten avioliitto on tällaisessa tapauksessa mahdoton toteuttaa. Eikä vain käytännössä, vaan ihan käsitteellisenä ja periaattelisena asiana. Olisi omituista, jos käsitteellinen mahdottomuus olisi ihmisoikeus. ("Ihmisoikeudet" on muuten myös omituisuus, josta tulen vielä kirjoittamaan)
Näköjään tästä tuli aika pitkä, joten termien kaappaamisesta vain lyhyesti. Termien kaappaamisella tarkoitan sitä, että hitaasti tai nopeasti jollekin sanalle annetaan tai pyritään antamaan uusi merkitys. Termi siis kaapataan uuteen käyttöön, uuden asian nimeksi. Tässä yhteydessä asiasta siksi, että juuri tätä ovat "uudistajat" tekemässä sanalle avioliitto. Ns. uudistusmieliset ovat uudistamassa sanojen merkityksiä, siis kaappaamassa sanoja uuteen käyttöön, siinä kaikki. Tämä tuli mieleeni eilen, kun luin Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin, teologian tohtori Vesa Hirvosen ja Uuden tien päätoimittaja Leif Nummelan haastattelua kotimaa24:stä. On varsin ilmeistä, miten Tulkaa kaikki -liike, pyrkii kaappaamaan mm. käsitteet evankeliumi, kristinusko ja rakkaus uuteen tarkoitukseen. Itse liikkeen nimikin on tavallaan samaa sarjaa. Muita sanoja, joita liberaaliteologia pyrkii kaappaamaan, ovat esim. Jumala, Jeesus ja Kristus, sekä luterilaisuus ja kirkko. Termien kaappaaminen on erittäin hämäävää, eksyttävää ja hajoittavaa. Vaatii teologista ja / tai filosofista valveutumista, jotta voi huomata vanhojen tuttujen sanojen hiljalleen saaneen uuden sisällön. NYT tarvitaan pätevää paimenuutta!
Ei ole sattumaa, että avioliitto (tai sen ideaali) on suurimmassa osassa maailmanhistorian kulttuureja, uskontoja ja kirkkoja miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto ja edellämainitut muunnelmat edustavat pientä poikkeamaa, marginaalia. Maailman ja sen järjestyksen on luonut Kristinuskon Jumala. Se, että avioliiton ideaali ei useinkaan toteudu, johtuu yksinomaan synnistä, niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.
Miksi seksillä sitten on niin keskeinen asema Kristinuskossa? Siitähän avioliitossa ja tämän hetken keskustelussa pohjimmiltaan on kyse. Minulla on kaksi ajatusta, jotka perustelevat eri tavoin seksin niin korostettua asemaa, usein kovin seksuaalikielteisenäkin pidetyssä, Kristinuskossa.
1) Seksi jatkaa Jumalan luomistyötä, sen kautta Jumala edelleen luo elämää. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas ja jokainen ihminen on Jumalan luoma. Seksi oikeastaan täyttää kaikki sakramentin kriteerit luterilaisenkin opin mukaan, lukuunottamatta lausuttua Jumalan sanaa - joka sekin kriteeri tulee täytetyksi kristillisessä avioliittoon vihkimisessä. Ei siis liene vanhojen ei-luterilaisten kirkkojen pahimpia harhoja se, että niissä avioliitto on sakramentti. Siitä on Jumalan käsky, siinä jollakin tavalla Jumalan sana yhdistyy aineeseen ja se luo elämää.
2) Seksi on esikuva Jumalan ja ihmisten välisestä liitosta. Lukisit varmaan mieluummin tuon sanan "seksi" tilalla avioliiton. Selitän seuraavan jälkeisessä kappaleessa miksi myös "seksi" sopii tuohon. Koko Raamatussa ja Kristinuskossa on kyse Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta ja avioliitto on ehkä tämän suhteen merkittävin kuva. Jos Jumala loi ihmisen kuvansa kaltaiseksi, niin avioliiton - miehen ja naisen välisen elinikäisen ja ainutkertaisen suhteen - Hän asetti Itsensä ja ihmisen, siis itsensä ja kuvansa välisen ikuisen suhteen kuvaksi. Tässä mielessä avioliiton rikkominen on Jumalan ja ihmisen välisen liiton kuvan rikkomista, kuten toisen ihmisen "rikkominen" (5. käsky) on Jumalan kuvan rikkomista. Avioliiton rikkominen on kuva epäjumalan palvelemisesta. Joku saattaa nyt ajatella, että tällainen ajattelu avioliitosta alentaa sen "vain" vertauskuvaksi. Vastaan sinulle, että ihminenkään ei alennu, eikä muutu pelkästään "hengelliseksi hengeksi" siksi, että hän on Jumalan kuva.
Edellinen varmasti riittää vastaukseksi kysymyksiin, miksi avioliiton elinikäisyys on niin tärkeää kristinuskossa, sekä miksi uudelleenavioituminen on niin suuri ongelma kristinuskolle. Lisään vielä tarkennukseksi, että tämän kuvan mukaan avioero kuvaa Jumalan luopumista liitostaan ihmisten kanssa, tai ihmisten luopumista Jumalasta. Siksi sen hyväksyminen oli Jeesukselle niin vaikeaa. Uuden aviopuolison ottaminen nykyisen eläessä kuvaa tietysti Jumalan vaihtamista epäjumalaan. Siksi uudelleenavioitumisen kielto on luovuttamaton Kristinuskolle. Kuitenkin, kuten kaiken luovuttamattoman lain rikkomisen, avionrikkomisenkin tähden Kristus on uhrattu ja sinun syntisi on tämän tähden anteeksi annettu.
Miksi kahden samaa sukupuolta olevan välinen avioliitto on käsitteellinen mahdottomuus? Tähän jo tavallaan vihjasin pari kappaletta aiemmin. Seksillä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia juttuja. Tässä kirjoituksessa sana tarkoittaa kuitenkin vain äärimmäisen kapeasti miehen ja naisen välistä yhdyntää, sellaista toimenpidettä, jossa hedelmöittyminen yleensä tapahtuu, joskin se ei ole välttämätöntä. Voisin tietysti puhua yhdynnästä, mutta seksi on lyhyempi ja kivempi sana. Noh, asiaan. Kristinuskon / Raamatun mukaan seksiä ja avioliittoa ei voida käsitteellisesti erottaa toisistaan. Kumpaakaan termiä ei muuten taida sellasenaan olla Raamatussa, mutta ajatuksena molemmat ovat runsaasti mukana ja kulkevat käsi kädessä, jopa yhtyvät. Avioliitto on yhdeksi tulemista, kuten Kristus-ylkä tulee yhdeksi seurakunta-morsiamensa kanssa. Raamatun mukaan ja siten kristinuskon mukaan mies ja nainen tulevat yhdynnässä yhdeksi. Siten siis avioliitto muodostuu, tai täydentyy yhdynnässä. Toisin sanoen avioliitto ei kristillisessä mielessä astu voimaan, eikä toteudu ilman yhdyntää. Tällainen yhdyntä on kahden samaa sukupuolta olevan välillä mahdoton, joten avioliitto on tällaisessa tapauksessa mahdoton toteuttaa. Eikä vain käytännössä, vaan ihan käsitteellisenä ja periaattelisena asiana. Olisi omituista, jos käsitteellinen mahdottomuus olisi ihmisoikeus. ("Ihmisoikeudet" on muuten myös omituisuus, josta tulen vielä kirjoittamaan)
Näköjään tästä tuli aika pitkä, joten termien kaappaamisesta vain lyhyesti. Termien kaappaamisella tarkoitan sitä, että hitaasti tai nopeasti jollekin sanalle annetaan tai pyritään antamaan uusi merkitys. Termi siis kaapataan uuteen käyttöön, uuden asian nimeksi. Tässä yhteydessä asiasta siksi, että juuri tätä ovat "uudistajat" tekemässä sanalle avioliitto. Ns. uudistusmieliset ovat uudistamassa sanojen merkityksiä, siis kaappaamassa sanoja uuteen käyttöön, siinä kaikki. Tämä tuli mieleeni eilen, kun luin Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin, teologian tohtori Vesa Hirvosen ja Uuden tien päätoimittaja Leif Nummelan haastattelua kotimaa24:stä. On varsin ilmeistä, miten Tulkaa kaikki -liike, pyrkii kaappaamaan mm. käsitteet evankeliumi, kristinusko ja rakkaus uuteen tarkoitukseen. Itse liikkeen nimikin on tavallaan samaa sarjaa. Muita sanoja, joita liberaaliteologia pyrkii kaappaamaan, ovat esim. Jumala, Jeesus ja Kristus, sekä luterilaisuus ja kirkko. Termien kaappaaminen on erittäin hämäävää, eksyttävää ja hajoittavaa. Vaatii teologista ja / tai filosofista valveutumista, jotta voi huomata vanhojen tuttujen sanojen hiljalleen saaneen uuden sisällön. NYT tarvitaan pätevää paimenuutta!
lauantai 23. lokakuuta 2010
Eka viikko takana.
Mutta mitä edessä? Blogin päivittäminen on jäänyt, mutta ei haitanne, koska yhtään lukijaakaan ei ole. Olisi ollut kuitenkin hyvä pitää itsellekin vaan jotain päiväkirjan tapaista. Paineita ja väsymystä, sekä syrjäytymistä on ollut kuitenkin sen verran, että kaikki blogaaminen on jäänyt. Yksityisille henkilöille on tullut vähän avauduttua messengerissä.
Viikon gasthausissa asumisen jälkeen tulin tulokseen, että halvempaa ratkaisua pitää lähteä hakemaan ja eilen sitten muutin nuorisohostelliin. Tänä aamuna kuitenkin selvisi, että olin ymmärtänyt hinnan pahan kerran väärin, vaikka kaksi eri henkilöä oli minulle eri aikoina hintapolitiikkaa yrittänyt selvittää, enkuksi. Aamulla työvuorossa oli oikea vanhan liiton emäntä, joka oikein raivostui minulle, kun yritin selventää, että minulle oli annettu ymmärtää aivan eri hinnat. Yö tulikin kalliimmaksi hostellissa (useamman hengen huoneessa) kuin gasthausissa omassa huoneessa. Maksettuani 26,70 euroa, sain viisi minuttia aikaa poistua.
Yliopistoon sain kirjauduttua jo keskiviikkona, kiitos sairausvakuutusasiasta vastaavan henkilön joustavuuden! Olin siis hukannut välttämättömän EU-sairausvakuutuskortin muuttohässäkässä Suomessa. Kyseinen henkilö kirjoitti kuitenkin tarvittavan paperin ja minä lupasin tilata uuden kortin. No, en ole vielä tehnyt asian eteen mitään, koska en tiedä mihin osotteeseen kortin tilaisin, enkä edes, että olenko täällä enää ensi keskiviikkona, jolloin on siis ko. henkilön vastaanottoaika yliopistolla.
Tulevaisuus on siis kovin epävarmaa. Bayreuthissa on suhteellisen uusi yliopisto, joka on kuitenkin keskikokoisen yliopiston kokoinen. Tästäkin varmasti johtuu, että asuntopula tuntuu olevan miltei Joensuun luokkaa. Torstaina jo hetken aikaa minulla näytti olevan asunto "hallussa": Olin yliopistolla tietokoneella katselemassa ilmoituksia, kuten nytkin ja pongasin oivan ilmoituksen vain muutaman minutin jälkeen sen ilmestymisestä. Laitoin heti viestiä ja puolen tunnin päästä menin katsomaan mukavan oloista, suurta ja halpaa asuntoa, täydellistä, paitsi sijainniltaan, joka sekin oli ihan ok. Sovimme varsin mukavan oloisen vuokralaisen kanssa diilistä ja hän lupasi laittaa s-postissa sopimuksen. Vielä saman päivän iltana sainkin häneltä postia, mutta kovin synkkää sellaista: Vuokraemäntä olikin itse luvannut asunnon jo jollekin, schlecht!!
Yliopisto-opinnot alkoivat täällä täydellä teholla tällä viikolla, mutta minä en niitä aloittanu. Ei vaan ole potkua. Kurssien suhteen yliopistolla oli minulle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvää on, että on olemassa jonkin verran enkunkielisiä filosofian kursseja, kun taas huonoa, että useimmat enkunkieliset ovat seminaareja, joissa pitää osallistua jokaiseen sessioon, kirjoittaa kaksi esseetä ja esiintyä 20 min, jotta saisi edes vaivaiset kaksi opintopistettä. Kirjottaminen ja esiintyminen ovat minulle kammottavia, samoin sosiaalinen seminaarikokoontuminen. Taidan passata kaikki seminaarit ja osallistua jollekin hassulle luennolle ja kysyä jos joku proffa suostuisi antamaan mulle henk. koht. tehtäviä, esim kirjatenttejä. Tai sitten lähden kotiin täältä.
"Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra." Sitäkään en tiedä, että miten auttaa... Tuollanen teksti oli meijjän keittiön seinällä Laitilassa. Erityisen voimakkaana ilmenee nyt tuo keskimmäinen osa.
Eilen oli taas hetken ihan inhimillistä, kun LUULIN, että voin asua tuolla hostellissa puoli-ilmaiseksi kunnes saan asunnon, ja oli jopa hauskaa, kun luin S. Kierkekaardin Välisoittoja. Lupaan laittaa tänne lainauksia ko. kirjasta.
Noh, olkoon tämä nyt tässä. Pitää mennä soittelemaan asunnoista, joista oli ilmoitukset tämän aamun lehdessä. Aivan liian myöhäistä tosin, eli turhaa. Pitää myös mennä kysymään, olisiko kaupungin halvimmassa gasthausissa huonetta. Asuin viikon toiseksi halvimmassa, kadun toisella puolella.
Viikon gasthausissa asumisen jälkeen tulin tulokseen, että halvempaa ratkaisua pitää lähteä hakemaan ja eilen sitten muutin nuorisohostelliin. Tänä aamuna kuitenkin selvisi, että olin ymmärtänyt hinnan pahan kerran väärin, vaikka kaksi eri henkilöä oli minulle eri aikoina hintapolitiikkaa yrittänyt selvittää, enkuksi. Aamulla työvuorossa oli oikea vanhan liiton emäntä, joka oikein raivostui minulle, kun yritin selventää, että minulle oli annettu ymmärtää aivan eri hinnat. Yö tulikin kalliimmaksi hostellissa (useamman hengen huoneessa) kuin gasthausissa omassa huoneessa. Maksettuani 26,70 euroa, sain viisi minuttia aikaa poistua.
Yliopistoon sain kirjauduttua jo keskiviikkona, kiitos sairausvakuutusasiasta vastaavan henkilön joustavuuden! Olin siis hukannut välttämättömän EU-sairausvakuutuskortin muuttohässäkässä Suomessa. Kyseinen henkilö kirjoitti kuitenkin tarvittavan paperin ja minä lupasin tilata uuden kortin. No, en ole vielä tehnyt asian eteen mitään, koska en tiedä mihin osotteeseen kortin tilaisin, enkä edes, että olenko täällä enää ensi keskiviikkona, jolloin on siis ko. henkilön vastaanottoaika yliopistolla.
Tulevaisuus on siis kovin epävarmaa. Bayreuthissa on suhteellisen uusi yliopisto, joka on kuitenkin keskikokoisen yliopiston kokoinen. Tästäkin varmasti johtuu, että asuntopula tuntuu olevan miltei Joensuun luokkaa. Torstaina jo hetken aikaa minulla näytti olevan asunto "hallussa": Olin yliopistolla tietokoneella katselemassa ilmoituksia, kuten nytkin ja pongasin oivan ilmoituksen vain muutaman minutin jälkeen sen ilmestymisestä. Laitoin heti viestiä ja puolen tunnin päästä menin katsomaan mukavan oloista, suurta ja halpaa asuntoa, täydellistä, paitsi sijainniltaan, joka sekin oli ihan ok. Sovimme varsin mukavan oloisen vuokralaisen kanssa diilistä ja hän lupasi laittaa s-postissa sopimuksen. Vielä saman päivän iltana sainkin häneltä postia, mutta kovin synkkää sellaista: Vuokraemäntä olikin itse luvannut asunnon jo jollekin, schlecht!!
Yliopisto-opinnot alkoivat täällä täydellä teholla tällä viikolla, mutta minä en niitä aloittanu. Ei vaan ole potkua. Kurssien suhteen yliopistolla oli minulle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvää on, että on olemassa jonkin verran enkunkielisiä filosofian kursseja, kun taas huonoa, että useimmat enkunkieliset ovat seminaareja, joissa pitää osallistua jokaiseen sessioon, kirjoittaa kaksi esseetä ja esiintyä 20 min, jotta saisi edes vaivaiset kaksi opintopistettä. Kirjottaminen ja esiintyminen ovat minulle kammottavia, samoin sosiaalinen seminaarikokoontuminen. Taidan passata kaikki seminaarit ja osallistua jollekin hassulle luennolle ja kysyä jos joku proffa suostuisi antamaan mulle henk. koht. tehtäviä, esim kirjatenttejä. Tai sitten lähden kotiin täältä.
"Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra." Sitäkään en tiedä, että miten auttaa... Tuollanen teksti oli meijjän keittiön seinällä Laitilassa. Erityisen voimakkaana ilmenee nyt tuo keskimmäinen osa.
Eilen oli taas hetken ihan inhimillistä, kun LUULIN, että voin asua tuolla hostellissa puoli-ilmaiseksi kunnes saan asunnon, ja oli jopa hauskaa, kun luin S. Kierkekaardin Välisoittoja. Lupaan laittaa tänne lainauksia ko. kirjasta.
Noh, olkoon tämä nyt tässä. Pitää mennä soittelemaan asunnoista, joista oli ilmoitukset tämän aamun lehdessä. Aivan liian myöhäistä tosin, eli turhaa. Pitää myös mennä kysymään, olisiko kaupungin halvimmassa gasthausissa huonetta. Asuin viikon toiseksi halvimmassa, kadun toisella puolella.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
lauantai 16. lokakuuta 2010
Ensipuraisu
Herään lauantaiaamuna kahdeksalta hirveään päänsärkyyn. Oloni on muutenkin kovin heikko, olenkohan kuumeessa? Tiedän kyllä mistä tämä johtuu - ei suinkaan edellisenä iltana juodusta alkoholista, sillä join vain yhden Puolasta ostetun Ambrosius oluen. Kaikki oli kyllä odotetavissa, sillä koko perjantain aikana en juonut kahvia ja kahvipitoisten pastillien kofeiini ei nähtävästi yltänyt vaadittavan päiväannokseni tasolle. Muu heikkous taas on seurausta syömisen ja nukkumisen puutteellisuudesta viimisinä päivinä. Oloni on myös kovin ristiriitainen, sillä tahtoisin vielä nukkua ja tämä tahto on kova. Toisaalta taas, en voi olla hetkeäkään ajattelematta kaukana, kolmea kerrosta alempana kadulla olevassa autossani, olevia päänsärkypillereitä ja aamiaista, joka on tarjolla vain puoli kymeneen. Yritän sinnitellä vielä melkein yhdeksään, kunnes olen henkisesti valmis muutokseen. Nyt jälkikäteen olen suunnattoman onnellinen ratkaisustani. Päänsärky lieveni jo matkalla alas ja poistui kokonaan viimeistään aamiaisen aikana, joka taas yllätti laadullaan. En odottanut tähän hintaan voin olevan oikeaoppisesti vesikulhossa. Heti aamiaisen jälkeen ilmoitin jääväni ainakin maanantaihin saakka.
Olen siis - todellisena ihmeenä - saapunut Bayreuthiin, tähän yltiöromanttiseen kaupunkiin Baijerin vapaavaltion koilliskulmalla. Tarkoituksenani olisi kirjautua paikalliseen yliopistoon muka opiskelemaan filosofiaa alkavan lukuvuoden ajaksi. Ongelmana on enää, että viiminen kirjautumispäivä oli eilen. Kanslia meni saksalaiseen tapaan kiinni kello 12 ja ehdin paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Yliopiston parkkipaikalla tapasin heti erittäin ystävällisen kielten opiskelijan, joka on myös aloittamassa tässä kaupungissa. Yhdessä löysimme kaikki kiinni olevat paikat ja häneltä sain myös apua ja neuvoja. Hän jopa kertoi tästä gasthausista ja antoi minulle kaupungin kartan, johon kirjoitti sähköpostiosoitteensa. Tämän jälkeen vietin tunteja kävellen kaupungilla ja kävin pankissa kysymässä tilin avaamisesta - kannattaa kuulemma mennä uudelleen kun on osoite. Internetkahvilassa kävin maksamassa yliopiston materiaali- yms.-maksun, jotta edes se olisi maksettu viimeisenä ilmottautumispäivänä. Kaupungilla kohtasin kaksi "kerjäläistä", joista toinen ilmeisestikin varasti tuon kyseisen kartan takataskustani. Menetin siis "ainoan ystäväni" yhteystiedot.
Aion kertoa hieman matkastani tänne. Ensin kuitenkin vain lyhyt kuvaus jokaisesta matkalleni osuneesta maasta:
Virossa paistaa aina aurinko. Latviassa sataa aina ja tiessä voi olla paikoin aivan hirveitä uria. Liettua on ihan kiva, vaikka sielläkin tiet ovat paikoin vielä huonossa kunnossa. Puolassa on mukavia ihmisiä muttei tienviittoja. Saksassa alle 16-vuotiaat eivät saa ostaa olutta ja viiniä ja huoltsikan vessassa on samanlaiset portit kuin metroasemilla. Ainakaan Liettuan ja Puolan suurkaupungeissa ei ole juurikaan tienviittoja ja kadut ovat mitä ovat..
Olen siis - todellisena ihmeenä - saapunut Bayreuthiin, tähän yltiöromanttiseen kaupunkiin Baijerin vapaavaltion koilliskulmalla. Tarkoituksenani olisi kirjautua paikalliseen yliopistoon muka opiskelemaan filosofiaa alkavan lukuvuoden ajaksi. Ongelmana on enää, että viiminen kirjautumispäivä oli eilen. Kanslia meni saksalaiseen tapaan kiinni kello 12 ja ehdin paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Yliopiston parkkipaikalla tapasin heti erittäin ystävällisen kielten opiskelijan, joka on myös aloittamassa tässä kaupungissa. Yhdessä löysimme kaikki kiinni olevat paikat ja häneltä sain myös apua ja neuvoja. Hän jopa kertoi tästä gasthausista ja antoi minulle kaupungin kartan, johon kirjoitti sähköpostiosoitteensa. Tämän jälkeen vietin tunteja kävellen kaupungilla ja kävin pankissa kysymässä tilin avaamisesta - kannattaa kuulemma mennä uudelleen kun on osoite. Internetkahvilassa kävin maksamassa yliopiston materiaali- yms.-maksun, jotta edes se olisi maksettu viimeisenä ilmottautumispäivänä. Kaupungilla kohtasin kaksi "kerjäläistä", joista toinen ilmeisestikin varasti tuon kyseisen kartan takataskustani. Menetin siis "ainoan ystäväni" yhteystiedot.
Aion kertoa hieman matkastani tänne. Ensin kuitenkin vain lyhyt kuvaus jokaisesta matkalleni osuneesta maasta:
Virossa paistaa aina aurinko. Latviassa sataa aina ja tiessä voi olla paikoin aivan hirveitä uria. Liettua on ihan kiva, vaikka sielläkin tiet ovat paikoin vielä huonossa kunnossa. Puolassa on mukavia ihmisiä muttei tienviittoja. Saksassa alle 16-vuotiaat eivät saa ostaa olutta ja viiniä ja huoltsikan vessassa on samanlaiset portit kuin metroasemilla. Ainakaan Liettuan ja Puolan suurkaupungeissa ei ole juurikaan tienviittoja ja kadut ovat mitä ovat..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)