Eka viikko takana.

Mutta mitä edessä? Blogin päivittäminen on jäänyt, mutta ei haitanne, koska yhtään lukijaakaan ei ole. Olisi ollut kuitenkin hyvä pitää itsellekin vaan jotain päiväkirjan tapaista. Paineita ja väsymystä, sekä syrjäytymistä on ollut kuitenkin sen verran, että kaikki blogaaminen on jäänyt. Yksityisille henkilöille on tullut vähän avauduttua messengerissä.

Viikon gasthausissa asumisen jälkeen tulin tulokseen, että halvempaa ratkaisua pitää lähteä hakemaan ja eilen sitten muutin nuorisohostelliin. Tänä aamuna kuitenkin selvisi, että olin ymmärtänyt hinnan pahan kerran väärin, vaikka kaksi eri henkilöä oli minulle eri aikoina hintapolitiikkaa yrittänyt selvittää, enkuksi. Aamulla työvuorossa oli oikea vanhan liiton emäntä, joka oikein raivostui minulle, kun yritin selventää, että minulle oli annettu ymmärtää aivan eri hinnat. Yö tulikin kalliimmaksi hostellissa (useamman hengen huoneessa) kuin gasthausissa omassa huoneessa. Maksettuani 26,70 euroa, sain viisi minuttia aikaa poistua.

Yliopistoon sain kirjauduttua jo keskiviikkona, kiitos sairausvakuutusasiasta vastaavan henkilön joustavuuden! Olin siis hukannut välttämättömän EU-sairausvakuutuskortin muuttohässäkässä Suomessa. Kyseinen henkilö kirjoitti kuitenkin tarvittavan paperin ja minä lupasin tilata uuden kortin. No, en ole vielä tehnyt asian eteen mitään, koska en tiedä mihin osotteeseen kortin tilaisin, enkä edes, että olenko täällä enää ensi keskiviikkona, jolloin on siis ko. henkilön vastaanottoaika yliopistolla.

Tulevaisuus on siis kovin epävarmaa. Bayreuthissa on suhteellisen uusi yliopisto, joka on kuitenkin keskikokoisen yliopiston kokoinen. Tästäkin varmasti johtuu, että asuntopula tuntuu olevan miltei Joensuun luokkaa. Torstaina jo hetken aikaa minulla näytti olevan asunto "hallussa": Olin yliopistolla tietokoneella katselemassa ilmoituksia, kuten nytkin ja pongasin oivan ilmoituksen vain muutaman minutin jälkeen sen ilmestymisestä. Laitoin heti viestiä ja puolen tunnin päästä menin katsomaan mukavan oloista, suurta ja halpaa asuntoa, täydellistä, paitsi sijainniltaan, joka sekin oli ihan ok. Sovimme varsin mukavan oloisen vuokralaisen kanssa diilistä ja hän lupasi laittaa s-postissa sopimuksen. Vielä saman päivän iltana sainkin häneltä postia, mutta kovin synkkää sellaista: Vuokraemäntä olikin itse luvannut asunnon jo jollekin, schlecht!!

Yliopisto-opinnot alkoivat täällä täydellä teholla tällä viikolla, mutta minä en niitä aloittanu. Ei vaan ole potkua. Kurssien suhteen yliopistolla oli minulle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvää on, että on olemassa jonkin verran enkunkielisiä filosofian kursseja, kun taas huonoa, että useimmat enkunkieliset ovat seminaareja, joissa pitää osallistua jokaiseen sessioon, kirjoittaa kaksi esseetä ja esiintyä 20 min, jotta saisi edes vaivaiset kaksi opintopistettä. Kirjottaminen ja esiintyminen ovat minulle kammottavia, samoin sosiaalinen seminaarikokoontuminen. Taidan passata kaikki seminaarit ja osallistua jollekin hassulle luennolle ja kysyä jos joku proffa suostuisi antamaan mulle henk. koht. tehtäviä, esim kirjatenttejä. Tai sitten lähden kotiin täältä.

"Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra." Sitäkään en tiedä, että miten auttaa... Tuollanen teksti oli meijjän keittiön seinällä Laitilassa. Erityisen voimakkaana ilmenee nyt tuo keskimmäinen osa.

Eilen oli taas hetken ihan inhimillistä, kun LUULIN, että voin asua tuolla hostellissa puoli-ilmaiseksi kunnes saan asunnon, ja oli jopa hauskaa, kun luin S. Kierkekaardin Välisoittoja. Lupaan laittaa tänne lainauksia ko. kirjasta.

Noh, olkoon tämä nyt tässä. Pitää mennä soittelemaan asunnoista, joista oli ilmoitukset tämän aamun lehdessä. Aivan liian myöhäistä tosin, eli turhaa. Pitää myös mennä kysymään, olisiko kaupungin halvimmassa gasthausissa huonetta. Asuin viikon toiseksi halvimmassa, kadun toisella puolella.

Vinttikäytävä ja huone gasthaussissa. Ekat kuvat reissulla! Mutta mikä on tuo seinällä oleva kahden vesihanan ja suppilon muodostama kokonaisuus?

Ensipuraisu

Herään lauantaiaamuna kahdeksalta hirveään päänsärkyyn. Oloni on muutenkin kovin heikko, olenkohan kuumeessa? Tiedän kyllä mistä tämä johtuu - ei suinkaan edellisenä iltana juodusta alkoholista, sillä join vain yhden Puolasta ostetun Ambrosius oluen. Kaikki oli kyllä odotetavissa, sillä koko perjantain aikana en juonut kahvia ja kahvipitoisten pastillien kofeiini ei nähtävästi yltänyt vaadittavan päiväannokseni tasolle. Muu heikkous taas on seurausta syömisen ja nukkumisen puutteellisuudesta viimisinä päivinä. Oloni on myös kovin ristiriitainen, sillä tahtoisin vielä nukkua ja tämä tahto on kova. Toisaalta taas, en voi olla hetkeäkään ajattelematta kaukana, kolmea kerrosta alempana kadulla olevassa autossani, olevia päänsärkypillereitä ja aamiaista, joka on tarjolla vain puoli kymeneen. Yritän sinnitellä vielä melkein yhdeksään, kunnes olen henkisesti valmis muutokseen. Nyt jälkikäteen olen suunnattoman onnellinen ratkaisustani. Päänsärky lieveni jo matkalla alas ja poistui kokonaan viimeistään aamiaisen aikana, joka taas yllätti laadullaan. En odottanut tähän hintaan voin olevan oikeaoppisesti vesikulhossa. Heti aamiaisen jälkeen ilmoitin jääväni ainakin maanantaihin saakka.

Olen siis - todellisena ihmeenä - saapunut Bayreuthiin, tähän yltiöromanttiseen kaupunkiin Baijerin vapaavaltion koilliskulmalla. Tarkoituksenani olisi kirjautua paikalliseen yliopistoon muka opiskelemaan filosofiaa alkavan lukuvuoden ajaksi. Ongelmana on enää, että viiminen kirjautumispäivä oli eilen. Kanslia meni saksalaiseen tapaan kiinni kello 12 ja ehdin paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Yliopiston parkkipaikalla tapasin heti erittäin ystävällisen kielten opiskelijan, joka on myös aloittamassa tässä kaupungissa. Yhdessä löysimme kaikki kiinni olevat paikat ja häneltä sain myös apua ja neuvoja. Hän jopa kertoi tästä gasthausista ja antoi minulle kaupungin kartan, johon kirjoitti sähköpostiosoitteensa. Tämän jälkeen vietin tunteja kävellen kaupungilla ja kävin pankissa kysymässä tilin avaamisesta - kannattaa kuulemma mennä uudelleen kun on osoite. Internetkahvilassa kävin maksamassa yliopiston materiaali- yms.-maksun, jotta edes se olisi maksettu viimeisenä ilmottautumispäivänä. Kaupungilla kohtasin kaksi "kerjäläistä", joista toinen ilmeisestikin varasti tuon kyseisen kartan takataskustani. Menetin siis "ainoan ystäväni" yhteystiedot.

Aion kertoa hieman matkastani tänne. Ensin kuitenkin vain lyhyt kuvaus jokaisesta matkalleni osuneesta maasta:

Virossa paistaa aina aurinko. Latviassa sataa aina ja tiessä voi olla paikoin aivan hirveitä uria. Liettua on ihan kiva, vaikka sielläkin tiet ovat paikoin vielä huonossa kunnossa. Puolassa on mukavia ihmisiä muttei tienviittoja. Saksassa alle 16-vuotiaat eivät saa ostaa olutta ja viiniä ja huoltsikan vessassa on samanlaiset portit kuin metroasemilla. Ainakaan Liettuan ja Puolan suurkaupungeissa ei ole juurikaan tienviittoja ja kadut ovat mitä ovat..