Tämä teksti syntyi kun illalla tutkin mitä kirjoitukset sanovatkaan lähinnä uudelleenavioitumisesta. Kirjoitin tämän muistiinpanoiksi itselleni. Päivemmällä teologiapiirissä olin saanut sykäyksen aiheen tutkimiseen ja eräs henkilö, jonka tapasin ensimmäistä kertaa, viisaasti opettikin minua jo siinä tilanteessa. Varsinainen oppiminen edellyttää kuitenkin, ainakin minulla, itse oivaltamista. Tämän oivalluksen sain illan ja yön mittaan ja niin mielipiteeni oli - kaikkien näiden vuodienjälkeen - muuttunut. Nyt olen luterilainen, kun ainakin toistaiseksi ainut tiedossani ollut kysymysmerkki Tunnustuskirjojen suhteen poistui. Tämä ei tarkoita, etteikö itse asiaan, eli uudelleenavioitumiseen olisi vielä jäänyt vastaamattomia kysymyksiä.
Avioero ja uudelleenavioituminen
Evankeliumeissa:
5. Moos 24:
(1) Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei hän sitte löydä armoa hänen silmäinsä edessä, että on löytänyt jonkun häpiän hänessä; niin kirjoittaa hän hänelle erokirjan, ja antaa sen hänen käteensä, ja antaa hänen mennä huoneestansa pois. (2) Kuin se hänen huoneestansa lähtenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen emännäksi, (3) Ja taas toinen mies rupee häntä vihaamaan, ja kirjoittaa hänelle erokirjan, ja antaa hänen käteensä ja laskee hänen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka hänen emännäksensä otti, kuolee: (4) Niin hänen ensimäinen miehensä, joka hänen antoi mennä pois, ei pidä häntä ottaman jälleen emännäksensä, sittekuin hän tuli saastaiseksi; sillä se on kauhistus Herran edessä
Matt 5:32
Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.
->
Tapaus A) Y ei ole tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y tekee huorin - X:n vika (Muiden kohtien mukaan X tekee huorin.)
Tapaus A2) Z nai Y:n -> Z tekee huorin
Tapaus B) Y on tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y on tehnyt huorin
-> Avoimeksi jää tapaus B2) Z nai X:n
-> Tukee tunnustuskirjojen kantaa, jonka mukaan syytön osapuoli saa mennä uudelleen avioliittoon. (Paavin vallasta ja yliherruudesta)
-> Ainoastaan huoruus (voi) lopettaa avioliiton lopullisesti - muutoin avioliitto on Jumalan silmissä validi ja on palaamisen mahdollisuus. Em. Moos kohdan perusteella näyttäisi siltä, että yhtyminen toiseen estäisi lopullisesti alkuperäiseen avioliittoon palaamisen.
- Erikoista on, että tämän kohdan mukaan vaikuttaisi siltä, että ainoastaan avioliiton aikana tapahtunut huoruus mahdollistaisi syyttömälle osapuolelle tuon huorintekijän hylkäämisen ja uudelleenavioitumisen - itse asiassa em. Moos kohdan perusteella (yhdessä 1. Kor 6:16* kanssa) hylkääminen näyttäisi olevan jopa pakollista. Sensijaan syyttömästi hyljätyllä ei näyttäisi olevan mahdollisuutta uudelleen avioitumiseen missään tapauksessa!
*Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".
Matt 19:
saako mies eritä vaimostaan kaikkinaisen syyn tähden? (4) Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki? (5) Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: (6) Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. (7) He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen? (8) Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut. (9) Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; [ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.]*
*Puuttuu joistakin varhaisimmista käsikirjoituksista
Mark 10:
(8) Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha. (9) Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
(11) Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. (12) Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Nämä kohdat näyttävät tukevan Matt 5:32 perusteella tehtyä päättelyä.
Opetuskirjeissä:
Room 7:
(2) Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa. (3) Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
Mikäli tämä kohta olettaa (implisiittisesti, evankeliumeista saatuna kirjoittamattomana esioletuksena), että avioliitto loppuu huoruuteen, eli "vaimo ei ole enää miehensä hallussa" eikä mies ole enää "hänen miehensä", vaan avioliitto on mitätöity huoruuden tapahduttua, niin tämäkin kohta on sopusoinnussa Matt 5:32 perusteella tehdyn päättelyn kanssa.
Tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta tuli mieleen ja ajattelin sisällyttää sen tähän blogiin kuitenkin:
Ikeestä:
Matt 19:6 συνεζευξεν Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman.
Mark 10:9 συνεζευξεν Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
2. Kor 6:14 ετεροζυγουντες Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (15) Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa?
2. Kor 6 näyttää kieltävän myös uskovaisen ja ei-uskovaisen välisen seka-avioliiton.
torstai 20. lokakuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Kuka pelkää lampaannussijaa?
Pelkäätkö sinä eläinrakkautta, vai onko susikoiraan yhtyminen mielestäsi vähintään yhtä hyväksyttävää, kuin samaan sukupuoleen yhtyminen - mikäli koira vain on halukas? Jos ei, niin taidat olla sairas, ahdasmielinen ja eläinfoobikko.
Homouteen kielteisesti suhtautuvia syytetään kategorisesti homofobiasta, siis sairaalloisesta pelosta homoja kohtaan. Kuka ikinä ajattelee toisin ja on eri mieltä kuin Seta ja muut homoaktivistit, on sairas ja pelkää homoja ja homoutta.
Yksi yleisimmistä homoutta puolustavista argumenteista on, että "homous on luonnollista ja siksi oikein".
Tällaisen argumentin esittäjän käsitys "luonnosta" ei voi perustua luomiseen, vaan sen vastapariin - evoluutioteoriaan, darvinismiin.
(Tämän jälkeen) ei oikeastaan ole mitenkään mahdollista olla esittämättä kysymystä eri sukupuolten välisen ja eri lajien välisen seksin luonnollisuuksien suhteesta toisiinsa. Tieteessä ja filosofiassa puhutaan laadullisesta ja määrällisestä erosta. Yksinkertaisesti: määrällinen ero on sitä, kun asia muuttuu erilaiseksi jotakin siinä jo olevaa ominaisuutta lisäämällä tai vähentämällä, laadullinen ero taas syntyy, kun asiaan tuodaan jokin vieras elementti, tai / ja siitä poistetaan kokonaan jotakin. Sukupuolien välinen ero on laadullinen - on olemassa selkeästi kaksi erilaista, erillistä, sukupuolta*, mutta (evoluutioteorian mukaan) lajien välinen ero on määrällinen. Jälkimmäisessä kyse ei siis ole mistään "hyppäyksellisistä" eroista - ei siis välttämättä ole suurempaa eroa lajien välillä, kuin lajien sisällä. (Tästä karuna sovelluksena on esim. apinoiden pitäminen ihmislasta arvokkaampana.)
*Ei ole harvinaista väittää, että sukupuolienkin ero olisi vain määrällinen, mutta valitettavasti tosiasiat puhuvat tätä vastaan. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Esim. puhutaan lajeista tai yksilöistä, joissa samassa yksilössä on molemmat sukupuolet - näissäkin tapauksissa puhe paljastaa, että ko. puhuja olettaa kaksi erillistä sukupuolta (jotka siis vain näissä tapauksissa sattuvat olemaan molemmat samassa yksilössä.)
Ei tarvita tavanomaista korkeampaa älykkyysosamärää oivaltamaan, että sukupuolien välinen pariutuminen on välttämättä evoluutioteoriankin mukaan ollut normi ja sääntö varsin aikaisesta ajankohdasta saakka - se on melkeinpä "yliluonnollinen" asia siinä merkityksessä, että luontoa ei nykyisessä muodossaan olisi ilman sukupuolia. Toisaalta, evoluutioteorian mukaan lajien välinen ero on vain määrällistä eroa, ei siis laadullista, kuten sukupuolten välinen. Joidenkin mielestä eläinten jakaminen lajeihin on jopa vain ihmiseläimen omaa harhaista keksintöä. On siis loogisesti suurempi kynnys ylittää sukupuolten välinen raja, kuin lajien välinen raja - tai oikeastaan mitään lajien välistä rajaa ei oikeasti edes ole, joten ei voi edes puhua sen ylittämisestä. On siis luonnollisempaa yhtyä eri lajiin, kuin samaan sukupuoleen - jopa äärettömän paljon luonnollisempaa.
Luonnollisuuden lisäksi toinen perusargumentti homouden puolesta on rakkaus - "mikään rakkauden muoto ei ole syntiä", kuulin juuri sanottavan. Tästä on vaikea olla eri mieltä, etenkin kristittynä! Todellakaan mikään rakkaus ei voi olla syntiä, onhan Jumala itse rakkaus ja Raamattu ylistää rakkautta suurimmaksi. Kyseisen lainauksen hyväksymisestä seuraa loogisella välttämättömyydellä, että mikäli jokin asia on syntiä, se ei voi olla rakkautta. Synti ja rakkaus yksinkertaisesti sulkevat toisensa pois. Jäljelle jää enää kysymys:
Kuka saa määritellä synnin ja rakkauden?
Homouteen kielteisesti suhtautuvia syytetään kategorisesti homofobiasta, siis sairaalloisesta pelosta homoja kohtaan. Kuka ikinä ajattelee toisin ja on eri mieltä kuin Seta ja muut homoaktivistit, on sairas ja pelkää homoja ja homoutta.
Yksi yleisimmistä homoutta puolustavista argumenteista on, että "homous on luonnollista ja siksi oikein".
Tällaisen argumentin esittäjän käsitys "luonnosta" ei voi perustua luomiseen, vaan sen vastapariin - evoluutioteoriaan, darvinismiin.
(Tämän jälkeen) ei oikeastaan ole mitenkään mahdollista olla esittämättä kysymystä eri sukupuolten välisen ja eri lajien välisen seksin luonnollisuuksien suhteesta toisiinsa. Tieteessä ja filosofiassa puhutaan laadullisesta ja määrällisestä erosta. Yksinkertaisesti: määrällinen ero on sitä, kun asia muuttuu erilaiseksi jotakin siinä jo olevaa ominaisuutta lisäämällä tai vähentämällä, laadullinen ero taas syntyy, kun asiaan tuodaan jokin vieras elementti, tai / ja siitä poistetaan kokonaan jotakin. Sukupuolien välinen ero on laadullinen - on olemassa selkeästi kaksi erilaista, erillistä, sukupuolta*, mutta (evoluutioteorian mukaan) lajien välinen ero on määrällinen. Jälkimmäisessä kyse ei siis ole mistään "hyppäyksellisistä" eroista - ei siis välttämättä ole suurempaa eroa lajien välillä, kuin lajien sisällä. (Tästä karuna sovelluksena on esim. apinoiden pitäminen ihmislasta arvokkaampana.)
*Ei ole harvinaista väittää, että sukupuolienkin ero olisi vain määrällinen, mutta valitettavasti tosiasiat puhuvat tätä vastaan. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Esim. puhutaan lajeista tai yksilöistä, joissa samassa yksilössä on molemmat sukupuolet - näissäkin tapauksissa puhe paljastaa, että ko. puhuja olettaa kaksi erillistä sukupuolta (jotka siis vain näissä tapauksissa sattuvat olemaan molemmat samassa yksilössä.)
Ei tarvita tavanomaista korkeampaa älykkyysosamärää oivaltamaan, että sukupuolien välinen pariutuminen on välttämättä evoluutioteoriankin mukaan ollut normi ja sääntö varsin aikaisesta ajankohdasta saakka - se on melkeinpä "yliluonnollinen" asia siinä merkityksessä, että luontoa ei nykyisessä muodossaan olisi ilman sukupuolia. Toisaalta, evoluutioteorian mukaan lajien välinen ero on vain määrällistä eroa, ei siis laadullista, kuten sukupuolten välinen. Joidenkin mielestä eläinten jakaminen lajeihin on jopa vain ihmiseläimen omaa harhaista keksintöä. On siis loogisesti suurempi kynnys ylittää sukupuolten välinen raja, kuin lajien välinen raja - tai oikeastaan mitään lajien välistä rajaa ei oikeasti edes ole, joten ei voi edes puhua sen ylittämisestä. On siis luonnollisempaa yhtyä eri lajiin, kuin samaan sukupuoleen - jopa äärettömän paljon luonnollisempaa.
Luonnollisuuden lisäksi toinen perusargumentti homouden puolesta on rakkaus - "mikään rakkauden muoto ei ole syntiä", kuulin juuri sanottavan. Tästä on vaikea olla eri mieltä, etenkin kristittynä! Todellakaan mikään rakkaus ei voi olla syntiä, onhan Jumala itse rakkaus ja Raamattu ylistää rakkautta suurimmaksi. Kyseisen lainauksen hyväksymisestä seuraa loogisella välttämättömyydellä, että mikäli jokin asia on syntiä, se ei voi olla rakkautta. Synti ja rakkaus yksinkertaisesti sulkevat toisensa pois. Jäljelle jää enää kysymys:
Kuka saa määritellä synnin ja rakkauden?
maanantai 14. helmikuuta 2011
Paavali profetoi evoluutioteorian ja homohyväksynnän läpimurron
Heräsin tänään enemmän kuin kahdeksan tuntia aikasemmin kuin eilen ja luin Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun. Tuo "Paavalin kirje eurooppalaisille" aloittaa Uuden testamentin opetusosuuden ja on kait suhteellisen kiistattomasti yksi keskeisimmistä opetuskirjeistä kristityille seurakunnille. Mainittakoon lyhyesti, että neljä evankeliumia ja Apostolien teot ovat luonteeltaan enemmänkin historiasta kertovia, kuin suoraan opettavia teoksia.
Uskovaisia syytetään monesti siitä, että seksi saa kohtuuttoman suuren huomion heidän puheissaan ja opetuksissaan. Niin tuntuu käyvän tälle blogillekin.. Viimeaikojen homokeskustelu nosti taas seksiin liittyviä asioita kaiken yläpuolelle ja moni pakana sai varmasti käsityksen, että seksiasiat ovat kristityille kaiken keskipiste. Lähinnä tietysti seksin vastustamisen mielessä. No, seksiasioihin pätee tietysti sama kuin esim. ns. naispappeuteen, eli ko. asiat ovat pinnalla ja niistä keskustellaan ja kristinuskon oppeja kyseenalaistetaan näillä alueilla muita enemmän. Kristityt siis vastaavat kun heiltä kysytään ja juuri näistä asioista eniten kysytään. Tuon "kysytään" voi tässä ymmärtää vähän väljemmin, ei niinkään kirjaimellisesti. Toinen syy, miksi seksiin liittyvät asiat ovat kristityillä niin keskeisiä, tuli esille jo edellisessä kirjoituksessani. Nyt, Uuden testamentin opetuskirjeiden lukemista aloittaessani, törmäsin tähän "ongelmaan" heti ekassa luvussa! Paavali käyttää ison osan hänen "teologisen testamenttinsa" ensimmäisestä luvusta homoista ja seksistä puhumiseen. Olen tuon luvun toki ennenkin lukenut, mutta kyllä se silti yllätti.
Luominen - lankeemus - lunastus. Kristinuskon kolme kulminaatiokohtaa. Poista yksi näistä ja olet poistanut kristinuskon. Näyttää kuin Paavali ennustaisi tässä (1:18 alk.), vasta paljon myöhemmin syntyneen, darvinismin läpimurron länsimaissa. Evoluutiousko on lyönyt itsensä siinämäärin läpi, että "tuskin kukaan järkevä" kristitty uskoo enää luomiseen. Tästä seuraa välttämättä (1:23), että ihminen ei olekaan luotu katoamattoman Jumalan kirkkauden, Kristuksen kuvan kaltaiseksi - ihminen ei siis olekaan iäisyysolento. sensijaan ihminen on muiden katoavaisten eläinten kaltainen, siis katoavainen itsekin - unohda siis kaikki kuolemanjälkeinen. Blaise Pascal kirjoitti ihmisestä, joka on voimakkaasti toisaalta alhaisten eläinten kaltainen, toisaalta enkeleihin verrattava, lähes jumalolento. Raamatun mukaan ihminen on langennut tuosta korkeammasta tilasta, kun taas "tämän maailman viisaiden" mukaan ihminen on kohonnut tuosta alhaisuudesta.
Mitä tämmösestä sitten seuraa, kun ihmisestä poistetaan tämän jumalinen puoli? Paavalin mukaan Jumala hylkää ihmiset "heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he itse häpäisevät omat ruumiinsa." (1:24)
Omien ruumiidensa häpäiseminen näyttää Paavalin mukaan olevan ennenkaikkea homoseksiä. Paavalin mukaan kuitenkin synnin selkeä hyväksyminen on jopa pahempaa kuin se, että vain harjoittaa syntiä. Näin siis nyt tapahtumassa oleva yleinen ja julkinen homoseksuaalisuuden hyväksyminen näyttää olevan seurausta darvinismin hyväksymiselle luomisen tilalle. Se on sitä luonnollisestikin, koska jos kerran ihminen on biologiaa, eikä muuta, eläin muiden joukossa, niin miksi emme myöskin käyttäytyisi eläinten tavoin, viettiemme ja himojemme ajamina. Pahinta lienee Jumalan hylkäämäksi tuleminen ja juuri sitä Paavali sanoo homouden olevan, luomisesta luopumisen rangaistuksena. Näin siis yhteiskunnallisessa merkityksessä. Ei suinkaan pidä tuomita yksityistä homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa ihmistä näillä perusteilla.
Ns. piispojamme sensijaan pyytäisin lukemaan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun uudemman kerran.
Uskovaisia syytetään monesti siitä, että seksi saa kohtuuttoman suuren huomion heidän puheissaan ja opetuksissaan. Niin tuntuu käyvän tälle blogillekin.. Viimeaikojen homokeskustelu nosti taas seksiin liittyviä asioita kaiken yläpuolelle ja moni pakana sai varmasti käsityksen, että seksiasiat ovat kristityille kaiken keskipiste. Lähinnä tietysti seksin vastustamisen mielessä. No, seksiasioihin pätee tietysti sama kuin esim. ns. naispappeuteen, eli ko. asiat ovat pinnalla ja niistä keskustellaan ja kristinuskon oppeja kyseenalaistetaan näillä alueilla muita enemmän. Kristityt siis vastaavat kun heiltä kysytään ja juuri näistä asioista eniten kysytään. Tuon "kysytään" voi tässä ymmärtää vähän väljemmin, ei niinkään kirjaimellisesti. Toinen syy, miksi seksiin liittyvät asiat ovat kristityillä niin keskeisiä, tuli esille jo edellisessä kirjoituksessani. Nyt, Uuden testamentin opetuskirjeiden lukemista aloittaessani, törmäsin tähän "ongelmaan" heti ekassa luvussa! Paavali käyttää ison osan hänen "teologisen testamenttinsa" ensimmäisestä luvusta homoista ja seksistä puhumiseen. Olen tuon luvun toki ennenkin lukenut, mutta kyllä se silti yllätti.
Luominen - lankeemus - lunastus. Kristinuskon kolme kulminaatiokohtaa. Poista yksi näistä ja olet poistanut kristinuskon. Näyttää kuin Paavali ennustaisi tässä (1:18 alk.), vasta paljon myöhemmin syntyneen, darvinismin läpimurron länsimaissa. Evoluutiousko on lyönyt itsensä siinämäärin läpi, että "tuskin kukaan järkevä" kristitty uskoo enää luomiseen. Tästä seuraa välttämättä (1:23), että ihminen ei olekaan luotu katoamattoman Jumalan kirkkauden, Kristuksen kuvan kaltaiseksi - ihminen ei siis olekaan iäisyysolento. sensijaan ihminen on muiden katoavaisten eläinten kaltainen, siis katoavainen itsekin - unohda siis kaikki kuolemanjälkeinen. Blaise Pascal kirjoitti ihmisestä, joka on voimakkaasti toisaalta alhaisten eläinten kaltainen, toisaalta enkeleihin verrattava, lähes jumalolento. Raamatun mukaan ihminen on langennut tuosta korkeammasta tilasta, kun taas "tämän maailman viisaiden" mukaan ihminen on kohonnut tuosta alhaisuudesta.
Mitä tämmösestä sitten seuraa, kun ihmisestä poistetaan tämän jumalinen puoli? Paavalin mukaan Jumala hylkää ihmiset "heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he itse häpäisevät omat ruumiinsa." (1:24)
Omien ruumiidensa häpäiseminen näyttää Paavalin mukaan olevan ennenkaikkea homoseksiä. Paavalin mukaan kuitenkin synnin selkeä hyväksyminen on jopa pahempaa kuin se, että vain harjoittaa syntiä. Näin siis nyt tapahtumassa oleva yleinen ja julkinen homoseksuaalisuuden hyväksyminen näyttää olevan seurausta darvinismin hyväksymiselle luomisen tilalle. Se on sitä luonnollisestikin, koska jos kerran ihminen on biologiaa, eikä muuta, eläin muiden joukossa, niin miksi emme myöskin käyttäytyisi eläinten tavoin, viettiemme ja himojemme ajamina. Pahinta lienee Jumalan hylkäämäksi tuleminen ja juuri sitä Paavali sanoo homouden olevan, luomisesta luopumisen rangaistuksena. Näin siis yhteiskunnallisessa merkityksessä. Ei suinkaan pidä tuomita yksityistä homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa ihmistä näillä perusteilla.
Ns. piispojamme sensijaan pyytäisin lukemaan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun uudemman kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)