Tämä teksti syntyi kun illalla tutkin mitä kirjoitukset sanovatkaan lähinnä uudelleenavioitumisesta. Kirjoitin tämän muistiinpanoiksi itselleni. Päivemmällä teologiapiirissä olin saanut sykäyksen aiheen tutkimiseen ja eräs henkilö, jonka tapasin ensimmäistä kertaa, viisaasti opettikin minua jo siinä tilanteessa. Varsinainen oppiminen edellyttää kuitenkin, ainakin minulla, itse oivaltamista. Tämän oivalluksen sain illan ja yön mittaan ja niin mielipiteeni oli - kaikkien näiden vuodienjälkeen - muuttunut. Nyt olen luterilainen, kun ainakin toistaiseksi ainut tiedossani ollut kysymysmerkki Tunnustuskirjojen suhteen poistui. Tämä ei tarkoita, etteikö itse asiaan, eli uudelleenavioitumiseen olisi vielä jäänyt vastaamattomia kysymyksiä.
Avioero ja uudelleenavioituminen
Evankeliumeissa:
5. Moos 24:
(1) Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei hän sitte löydä armoa hänen silmäinsä edessä, että on löytänyt jonkun häpiän hänessä; niin kirjoittaa hän hänelle erokirjan, ja antaa sen hänen käteensä, ja antaa hänen mennä huoneestansa pois. (2) Kuin se hänen huoneestansa lähtenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen emännäksi, (3) Ja taas toinen mies rupee häntä vihaamaan, ja kirjoittaa hänelle erokirjan, ja antaa hänen käteensä ja laskee hänen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka hänen emännäksensä otti, kuolee: (4) Niin hänen ensimäinen miehensä, joka hänen antoi mennä pois, ei pidä häntä ottaman jälleen emännäksensä, sittekuin hän tuli saastaiseksi; sillä se on kauhistus Herran edessä
Matt 5:32
Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.
->
Tapaus A) Y ei ole tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y tekee huorin - X:n vika (Muiden kohtien mukaan X tekee huorin.)
Tapaus A2) Z nai Y:n -> Z tekee huorin
Tapaus B) Y on tehnyt huorin: X hylkää Y:n -> Y on tehnyt huorin
-> Avoimeksi jää tapaus B2) Z nai X:n
-> Tukee tunnustuskirjojen kantaa, jonka mukaan syytön osapuoli saa mennä uudelleen avioliittoon. (Paavin vallasta ja yliherruudesta)
-> Ainoastaan huoruus (voi) lopettaa avioliiton lopullisesti - muutoin avioliitto on Jumalan silmissä validi ja on palaamisen mahdollisuus. Em. Moos kohdan perusteella näyttäisi siltä, että yhtyminen toiseen estäisi lopullisesti alkuperäiseen avioliittoon palaamisen.
- Erikoista on, että tämän kohdan mukaan vaikuttaisi siltä, että ainoastaan avioliiton aikana tapahtunut huoruus mahdollistaisi syyttömälle osapuolelle tuon huorintekijän hylkäämisen ja uudelleenavioitumisen - itse asiassa em. Moos kohdan perusteella (yhdessä 1. Kor 6:16* kanssa) hylkääminen näyttäisi olevan jopa pakollista. Sensijaan syyttömästi hyljätyllä ei näyttäisi olevan mahdollisuutta uudelleen avioitumiseen missään tapauksessa!
*Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".
Matt 19:
saako mies eritä vaimostaan kaikkinaisen syyn tähden? (4) Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki? (5) Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: (6) Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. (7) He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen? (8) Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut. (9) Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; [ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.]*
*Puuttuu joistakin varhaisimmista käsikirjoituksista
Mark 10:
(8) Ja niin tulevat kaksi yhdeksi lihaksi, niin ettei he ole silleen kaksi, mutta yksi liha. (9) Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
(11) Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. (12) Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin.
Nämä kohdat näyttävät tukevan Matt 5:32 perusteella tehtyä päättelyä.
Opetuskirjeissä:
Room 7:
(2) Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa. (3) Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
Mikäli tämä kohta olettaa (implisiittisesti, evankeliumeista saatuna kirjoittamattomana esioletuksena), että avioliitto loppuu huoruuteen, eli "vaimo ei ole enää miehensä hallussa" eikä mies ole enää "hänen miehensä", vaan avioliitto on mitätöity huoruuden tapahduttua, niin tämäkin kohta on sopusoinnussa Matt 5:32 perusteella tehdyn päättelyn kanssa.
Tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta tuli mieleen ja ajattelin sisällyttää sen tähän blogiin kuitenkin:
Ikeestä:
Matt 19:6 συνεζευξεν Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman.
Mark 10:9 συνεζευξεν Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittaman.
2. Kor 6:14 ετεροζυγουντες Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (15) Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa?
2. Kor 6 näyttää kieltävän myös uskovaisen ja ei-uskovaisen välisen seka-avioliiton.
