Ajankohtaisessa keskustelussa vaaditaan homoille oikeutta kahden täysi-ikäisen samaa sukupuolta olevan henkilön väliseen avioliittoon. Väliaikainen tai määräaikainen avioliitto on jo olemassa esim. jossain muslimivaltioissa, missä sen ideana on kiertää aviorikoksen synti. Myös koko jälkikristillisessä lännessä avioliitto on käytännössä muutettu elinikäisestä toistaiseksi voimassa olevaksi ja ainutkertaisesta määrällisesti rajoittamattomaksi. Ajan henkeen on mukautunut tässä(kin) asiassa miltei täydellisesti myös Suomen ns. Ev.lut. kirkko, jolle ajankohtaisempi nimitys olisi "jälkiluterilainen" ja kirkkokin korkeintaan lainausmerkeissä. Kirjoitan tässä ajatuksiani suoraan tekstiksi, ollenkaan valmistelematta ja ilman lähteitä.
Ei ole sattumaa, että avioliitto (tai sen ideaali) on suurimmassa osassa maailmanhistorian kulttuureja, uskontoja ja kirkkoja miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto ja edellämainitut muunnelmat edustavat pientä poikkeamaa, marginaalia. Maailman ja sen järjestyksen on luonut Kristinuskon Jumala. Se, että avioliiton ideaali ei useinkaan toteudu, johtuu yksinomaan synnistä, niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.
Miksi seksillä sitten on niin keskeinen asema Kristinuskossa? Siitähän avioliitossa ja tämän hetken keskustelussa pohjimmiltaan on kyse. Minulla on kaksi ajatusta, jotka perustelevat eri tavoin seksin niin korostettua asemaa, usein kovin seksuaalikielteisenäkin pidetyssä, Kristinuskossa.
1) Seksi jatkaa Jumalan luomistyötä, sen kautta Jumala edelleen luo elämää. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas ja jokainen ihminen on Jumalan luoma. Seksi oikeastaan täyttää kaikki sakramentin kriteerit luterilaisenkin opin mukaan, lukuunottamatta lausuttua Jumalan sanaa - joka sekin kriteeri tulee täytetyksi kristillisessä avioliittoon vihkimisessä. Ei siis liene vanhojen ei-luterilaisten kirkkojen pahimpia harhoja se, että niissä avioliitto on sakramentti. Siitä on Jumalan käsky, siinä jollakin tavalla Jumalan sana yhdistyy aineeseen ja se luo elämää.
2) Seksi on esikuva Jumalan ja ihmisten välisestä liitosta. Lukisit varmaan mieluummin tuon sanan "seksi" tilalla avioliiton. Selitän seuraavan jälkeisessä kappaleessa miksi myös "seksi" sopii tuohon. Koko Raamatussa ja Kristinuskossa on kyse Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta ja avioliitto on ehkä tämän suhteen merkittävin kuva. Jos Jumala loi ihmisen kuvansa kaltaiseksi, niin avioliiton - miehen ja naisen välisen elinikäisen ja ainutkertaisen suhteen - Hän asetti Itsensä ja ihmisen, siis itsensä ja kuvansa välisen ikuisen suhteen kuvaksi. Tässä mielessä avioliiton rikkominen on Jumalan ja ihmisen välisen liiton kuvan rikkomista, kuten toisen ihmisen "rikkominen" (5. käsky) on Jumalan kuvan rikkomista. Avioliiton rikkominen on kuva epäjumalan palvelemisesta. Joku saattaa nyt ajatella, että tällainen ajattelu avioliitosta alentaa sen "vain" vertauskuvaksi. Vastaan sinulle, että ihminenkään ei alennu, eikä muutu pelkästään "hengelliseksi hengeksi" siksi, että hän on Jumalan kuva.
Edellinen varmasti riittää vastaukseksi kysymyksiin, miksi avioliiton elinikäisyys on niin tärkeää kristinuskossa, sekä miksi uudelleenavioituminen on niin suuri ongelma kristinuskolle. Lisään vielä tarkennukseksi, että tämän kuvan mukaan avioero kuvaa Jumalan luopumista liitostaan ihmisten kanssa, tai ihmisten luopumista Jumalasta. Siksi sen hyväksyminen oli Jeesukselle niin vaikeaa. Uuden aviopuolison ottaminen nykyisen eläessä kuvaa tietysti Jumalan vaihtamista epäjumalaan. Siksi uudelleenavioitumisen kielto on luovuttamaton Kristinuskolle. Kuitenkin, kuten kaiken luovuttamattoman lain rikkomisen, avionrikkomisenkin tähden Kristus on uhrattu ja sinun syntisi on tämän tähden anteeksi annettu.
Miksi kahden samaa sukupuolta olevan välinen avioliitto on käsitteellinen mahdottomuus? Tähän jo tavallaan vihjasin pari kappaletta aiemmin. Seksillä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia juttuja. Tässä kirjoituksessa sana tarkoittaa kuitenkin vain äärimmäisen kapeasti miehen ja naisen välistä yhdyntää, sellaista toimenpidettä, jossa hedelmöittyminen yleensä tapahtuu, joskin se ei ole välttämätöntä. Voisin tietysti puhua yhdynnästä, mutta seksi on lyhyempi ja kivempi sana. Noh, asiaan. Kristinuskon / Raamatun mukaan seksiä ja avioliittoa ei voida käsitteellisesti erottaa toisistaan. Kumpaakaan termiä ei muuten taida sellasenaan olla Raamatussa, mutta ajatuksena molemmat ovat runsaasti mukana ja kulkevat käsi kädessä, jopa yhtyvät. Avioliitto on yhdeksi tulemista, kuten Kristus-ylkä tulee yhdeksi seurakunta-morsiamensa kanssa. Raamatun mukaan ja siten kristinuskon mukaan mies ja nainen tulevat yhdynnässä yhdeksi. Siten siis avioliitto muodostuu, tai täydentyy yhdynnässä. Toisin sanoen avioliitto ei kristillisessä mielessä astu voimaan, eikä toteudu ilman yhdyntää. Tällainen yhdyntä on kahden samaa sukupuolta olevan välillä mahdoton, joten avioliitto on tällaisessa tapauksessa mahdoton toteuttaa. Eikä vain käytännössä, vaan ihan käsitteellisenä ja periaattelisena asiana. Olisi omituista, jos käsitteellinen mahdottomuus olisi ihmisoikeus. ("Ihmisoikeudet" on muuten myös omituisuus, josta tulen vielä kirjoittamaan)
Näköjään tästä tuli aika pitkä, joten termien kaappaamisesta vain lyhyesti. Termien kaappaamisella tarkoitan sitä, että hitaasti tai nopeasti jollekin sanalle annetaan tai pyritään antamaan uusi merkitys. Termi siis kaapataan uuteen käyttöön, uuden asian nimeksi. Tässä yhteydessä asiasta siksi, että juuri tätä ovat "uudistajat" tekemässä sanalle avioliitto. Ns. uudistusmieliset ovat uudistamassa sanojen merkityksiä, siis kaappaamassa sanoja uuteen käyttöön, siinä kaikki. Tämä tuli mieleeni eilen, kun luin Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin, teologian tohtori Vesa Hirvosen ja Uuden tien päätoimittaja Leif Nummelan haastattelua kotimaa24:stä. On varsin ilmeistä, miten Tulkaa kaikki -liike, pyrkii kaappaamaan mm. käsitteet evankeliumi, kristinusko ja rakkaus uuteen tarkoitukseen. Itse liikkeen nimikin on tavallaan samaa sarjaa. Muita sanoja, joita liberaaliteologia pyrkii kaappaamaan, ovat esim. Jumala, Jeesus ja Kristus, sekä luterilaisuus ja kirkko. Termien kaappaaminen on erittäin hämäävää, eksyttävää ja hajoittavaa. Vaatii teologista ja / tai filosofista valveutumista, jotta voi huomata vanhojen tuttujen sanojen hiljalleen saaneen uuden sisällön. NYT tarvitaan pätevää paimenuutta!
