Ajatuksia avioliitosta ja seksistä, sekä termien kaappaamisesta.

Ajankohtaisessa keskustelussa vaaditaan homoille oikeutta kahden täysi-ikäisen samaa sukupuolta olevan henkilön väliseen avioliittoon. Väliaikainen tai määräaikainen avioliitto on jo olemassa esim. jossain muslimivaltioissa, missä sen ideana on kiertää aviorikoksen synti. Myös koko jälkikristillisessä lännessä avioliitto on käytännössä muutettu elinikäisestä toistaiseksi voimassa olevaksi ja ainutkertaisesta määrällisesti rajoittamattomaksi. Ajan henkeen on mukautunut tässä(kin) asiassa miltei täydellisesti myös Suomen ns. Ev.lut. kirkko, jolle ajankohtaisempi nimitys olisi "jälkiluterilainen" ja kirkkokin korkeintaan lainausmerkeissä. Kirjoitan tässä ajatuksiani suoraan tekstiksi, ollenkaan valmistelematta ja ilman lähteitä.

Ei ole sattumaa, että avioliitto (tai sen ideaali) on suurimmassa osassa maailmanhistorian kulttuureja, uskontoja ja kirkkoja miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto ja edellämainitut muunnelmat edustavat pientä poikkeamaa, marginaalia. Maailman ja sen järjestyksen on luonut Kristinuskon Jumala. Se, että avioliiton ideaali ei useinkaan toteudu, johtuu yksinomaan synnistä, niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.

Miksi seksillä sitten on niin keskeinen asema Kristinuskossa? Siitähän avioliitossa ja tämän hetken keskustelussa pohjimmiltaan on kyse. Minulla on kaksi ajatusta, jotka perustelevat eri tavoin seksin niin korostettua asemaa, usein kovin seksuaalikielteisenäkin pidetyssä, Kristinuskossa.

1) Seksi jatkaa Jumalan luomistyötä, sen kautta Jumala edelleen luo elämää. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas ja jokainen ihminen on Jumalan luoma. Seksi oikeastaan täyttää kaikki sakramentin kriteerit luterilaisenkin opin mukaan, lukuunottamatta lausuttua Jumalan sanaa - joka sekin kriteeri tulee täytetyksi kristillisessä avioliittoon vihkimisessä. Ei siis liene vanhojen ei-luterilaisten kirkkojen pahimpia harhoja se, että niissä avioliitto on sakramentti. Siitä on Jumalan käsky, siinä jollakin tavalla Jumalan sana yhdistyy aineeseen ja se luo elämää.

2) Seksi on esikuva Jumalan ja ihmisten välisestä liitosta. Lukisit varmaan mieluummin tuon sanan "seksi" tilalla avioliiton. Selitän seuraavan jälkeisessä kappaleessa miksi myös "seksi" sopii tuohon. Koko Raamatussa ja Kristinuskossa on kyse Jumalan ja ihmisten välisestä suhteesta ja avioliitto on ehkä tämän suhteen merkittävin kuva. Jos Jumala loi ihmisen kuvansa kaltaiseksi, niin avioliiton - miehen ja naisen välisen elinikäisen ja ainutkertaisen suhteen - Hän asetti Itsensä ja ihmisen, siis itsensä ja kuvansa välisen ikuisen suhteen kuvaksi. Tässä mielessä avioliiton rikkominen on Jumalan ja ihmisen välisen liiton kuvan rikkomista, kuten toisen ihmisen "rikkominen" (5. käsky) on Jumalan kuvan rikkomista. Avioliiton rikkominen on kuva epäjumalan palvelemisesta. Joku saattaa nyt ajatella, että tällainen ajattelu avioliitosta alentaa sen "vain" vertauskuvaksi. Vastaan sinulle, että ihminenkään ei alennu, eikä muutu pelkästään "hengelliseksi hengeksi" siksi, että hän on Jumalan kuva.

Edellinen varmasti riittää vastaukseksi kysymyksiin, miksi avioliiton elinikäisyys on niin tärkeää kristinuskossa, sekä miksi uudelleenavioituminen on niin suuri ongelma kristinuskolle. Lisään vielä tarkennukseksi, että tämän kuvan mukaan avioero kuvaa Jumalan luopumista liitostaan ihmisten kanssa, tai ihmisten luopumista Jumalasta. Siksi sen hyväksyminen oli Jeesukselle niin vaikeaa. Uuden aviopuolison ottaminen nykyisen eläessä kuvaa tietysti Jumalan vaihtamista epäjumalaan. Siksi uudelleenavioitumisen kielto on luovuttamaton Kristinuskolle. Kuitenkin, kuten kaiken luovuttamattoman lain rikkomisen, avionrikkomisenkin tähden Kristus on uhrattu ja sinun syntisi on tämän tähden anteeksi annettu.

Miksi kahden samaa sukupuolta olevan välinen avioliitto on käsitteellinen mahdottomuus? Tähän jo tavallaan vihjasin pari kappaletta aiemmin. Seksillä voidaan tarkoittaa paljon erilaisia juttuja. Tässä kirjoituksessa sana tarkoittaa kuitenkin vain äärimmäisen kapeasti miehen ja naisen välistä yhdyntää, sellaista toimenpidettä, jossa hedelmöittyminen yleensä tapahtuu, joskin se ei ole välttämätöntä. Voisin tietysti puhua yhdynnästä, mutta seksi on lyhyempi ja kivempi sana. Noh, asiaan. Kristinuskon / Raamatun mukaan seksiä ja avioliittoa ei voida käsitteellisesti erottaa toisistaan. Kumpaakaan termiä ei muuten taida sellasenaan olla Raamatussa, mutta ajatuksena molemmat ovat runsaasti mukana ja kulkevat käsi kädessä, jopa yhtyvät. Avioliitto on yhdeksi tulemista, kuten Kristus-ylkä tulee yhdeksi seurakunta-morsiamensa kanssa. Raamatun mukaan ja siten kristinuskon mukaan mies ja nainen tulevat yhdynnässä yhdeksi. Siten siis avioliitto muodostuu, tai täydentyy yhdynnässä. Toisin sanoen avioliitto ei kristillisessä mielessä astu voimaan, eikä toteudu ilman yhdyntää. Tällainen yhdyntä on kahden samaa sukupuolta olevan välillä mahdoton, joten avioliitto on tällaisessa tapauksessa mahdoton toteuttaa. Eikä vain käytännössä, vaan ihan käsitteellisenä ja periaattelisena asiana. Olisi omituista, jos käsitteellinen mahdottomuus olisi ihmisoikeus. ("Ihmisoikeudet" on muuten myös omituisuus, josta tulen vielä kirjoittamaan)

Näköjään tästä tuli aika pitkä, joten termien kaappaamisesta vain lyhyesti. Termien kaappaamisella tarkoitan sitä, että hitaasti tai nopeasti jollekin sanalle annetaan tai pyritään antamaan uusi merkitys. Termi siis kaapataan uuteen käyttöön, uuden asian nimeksi. Tässä yhteydessä asiasta siksi, että juuri tätä ovat "uudistajat" tekemässä sanalle avioliitto. Ns. uudistusmieliset ovat uudistamassa sanojen merkityksiä, siis kaappaamassa sanoja uuteen käyttöön, siinä kaikki. Tämä tuli mieleeni eilen, kun luin Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin, teologian tohtori Vesa Hirvosen ja Uuden tien päätoimittaja Leif Nummelan haastattelua kotimaa24:stä. On varsin ilmeistä, miten Tulkaa kaikki -liike, pyrkii kaappaamaan mm. käsitteet evankeliumi, kristinusko ja rakkaus uuteen tarkoitukseen. Itse liikkeen nimikin on tavallaan samaa sarjaa. Muita sanoja, joita liberaaliteologia pyrkii kaappaamaan, ovat esim. Jumala, Jeesus ja Kristus, sekä luterilaisuus ja kirkko. Termien kaappaaminen on erittäin hämäävää, eksyttävää ja hajoittavaa. Vaatii teologista ja / tai filosofista valveutumista, jotta voi huomata vanhojen tuttujen sanojen hiljalleen saaneen uuden sisällön. NYT tarvitaan pätevää paimenuutta!

Eka viikko takana.

Mutta mitä edessä? Blogin päivittäminen on jäänyt, mutta ei haitanne, koska yhtään lukijaakaan ei ole. Olisi ollut kuitenkin hyvä pitää itsellekin vaan jotain päiväkirjan tapaista. Paineita ja väsymystä, sekä syrjäytymistä on ollut kuitenkin sen verran, että kaikki blogaaminen on jäänyt. Yksityisille henkilöille on tullut vähän avauduttua messengerissä.

Viikon gasthausissa asumisen jälkeen tulin tulokseen, että halvempaa ratkaisua pitää lähteä hakemaan ja eilen sitten muutin nuorisohostelliin. Tänä aamuna kuitenkin selvisi, että olin ymmärtänyt hinnan pahan kerran väärin, vaikka kaksi eri henkilöä oli minulle eri aikoina hintapolitiikkaa yrittänyt selvittää, enkuksi. Aamulla työvuorossa oli oikea vanhan liiton emäntä, joka oikein raivostui minulle, kun yritin selventää, että minulle oli annettu ymmärtää aivan eri hinnat. Yö tulikin kalliimmaksi hostellissa (useamman hengen huoneessa) kuin gasthausissa omassa huoneessa. Maksettuani 26,70 euroa, sain viisi minuttia aikaa poistua.

Yliopistoon sain kirjauduttua jo keskiviikkona, kiitos sairausvakuutusasiasta vastaavan henkilön joustavuuden! Olin siis hukannut välttämättömän EU-sairausvakuutuskortin muuttohässäkässä Suomessa. Kyseinen henkilö kirjoitti kuitenkin tarvittavan paperin ja minä lupasin tilata uuden kortin. No, en ole vielä tehnyt asian eteen mitään, koska en tiedä mihin osotteeseen kortin tilaisin, enkä edes, että olenko täällä enää ensi keskiviikkona, jolloin on siis ko. henkilön vastaanottoaika yliopistolla.

Tulevaisuus on siis kovin epävarmaa. Bayreuthissa on suhteellisen uusi yliopisto, joka on kuitenkin keskikokoisen yliopiston kokoinen. Tästäkin varmasti johtuu, että asuntopula tuntuu olevan miltei Joensuun luokkaa. Torstaina jo hetken aikaa minulla näytti olevan asunto "hallussa": Olin yliopistolla tietokoneella katselemassa ilmoituksia, kuten nytkin ja pongasin oivan ilmoituksen vain muutaman minutin jälkeen sen ilmestymisestä. Laitoin heti viestiä ja puolen tunnin päästä menin katsomaan mukavan oloista, suurta ja halpaa asuntoa, täydellistä, paitsi sijainniltaan, joka sekin oli ihan ok. Sovimme varsin mukavan oloisen vuokralaisen kanssa diilistä ja hän lupasi laittaa s-postissa sopimuksen. Vielä saman päivän iltana sainkin häneltä postia, mutta kovin synkkää sellaista: Vuokraemäntä olikin itse luvannut asunnon jo jollekin, schlecht!!

Yliopisto-opinnot alkoivat täällä täydellä teholla tällä viikolla, mutta minä en niitä aloittanu. Ei vaan ole potkua. Kurssien suhteen yliopistolla oli minulle hyviä ja huonoja uutisia. Hyvää on, että on olemassa jonkin verran enkunkielisiä filosofian kursseja, kun taas huonoa, että useimmat enkunkieliset ovat seminaareja, joissa pitää osallistua jokaiseen sessioon, kirjoittaa kaksi esseetä ja esiintyä 20 min, jotta saisi edes vaivaiset kaksi opintopistettä. Kirjottaminen ja esiintyminen ovat minulle kammottavia, samoin sosiaalinen seminaarikokoontuminen. Taidan passata kaikki seminaarit ja osallistua jollekin hassulle luennolle ja kysyä jos joku proffa suostuisi antamaan mulle henk. koht. tehtäviä, esim kirjatenttejä. Tai sitten lähden kotiin täältä.

"Eilinen on mennyt, huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra." Sitäkään en tiedä, että miten auttaa... Tuollanen teksti oli meijjän keittiön seinällä Laitilassa. Erityisen voimakkaana ilmenee nyt tuo keskimmäinen osa.

Eilen oli taas hetken ihan inhimillistä, kun LUULIN, että voin asua tuolla hostellissa puoli-ilmaiseksi kunnes saan asunnon, ja oli jopa hauskaa, kun luin S. Kierkekaardin Välisoittoja. Lupaan laittaa tänne lainauksia ko. kirjasta.

Noh, olkoon tämä nyt tässä. Pitää mennä soittelemaan asunnoista, joista oli ilmoitukset tämän aamun lehdessä. Aivan liian myöhäistä tosin, eli turhaa. Pitää myös mennä kysymään, olisiko kaupungin halvimmassa gasthausissa huonetta. Asuin viikon toiseksi halvimmassa, kadun toisella puolella.

Vinttikäytävä ja huone gasthaussissa. Ekat kuvat reissulla! Mutta mikä on tuo seinällä oleva kahden vesihanan ja suppilon muodostama kokonaisuus?

Ensipuraisu

Herään lauantaiaamuna kahdeksalta hirveään päänsärkyyn. Oloni on muutenkin kovin heikko, olenkohan kuumeessa? Tiedän kyllä mistä tämä johtuu - ei suinkaan edellisenä iltana juodusta alkoholista, sillä join vain yhden Puolasta ostetun Ambrosius oluen. Kaikki oli kyllä odotetavissa, sillä koko perjantain aikana en juonut kahvia ja kahvipitoisten pastillien kofeiini ei nähtävästi yltänyt vaadittavan päiväannokseni tasolle. Muu heikkous taas on seurausta syömisen ja nukkumisen puutteellisuudesta viimisinä päivinä. Oloni on myös kovin ristiriitainen, sillä tahtoisin vielä nukkua ja tämä tahto on kova. Toisaalta taas, en voi olla hetkeäkään ajattelematta kaukana, kolmea kerrosta alempana kadulla olevassa autossani, olevia päänsärkypillereitä ja aamiaista, joka on tarjolla vain puoli kymeneen. Yritän sinnitellä vielä melkein yhdeksään, kunnes olen henkisesti valmis muutokseen. Nyt jälkikäteen olen suunnattoman onnellinen ratkaisustani. Päänsärky lieveni jo matkalla alas ja poistui kokonaan viimeistään aamiaisen aikana, joka taas yllätti laadullaan. En odottanut tähän hintaan voin olevan oikeaoppisesti vesikulhossa. Heti aamiaisen jälkeen ilmoitin jääväni ainakin maanantaihin saakka.

Olen siis - todellisena ihmeenä - saapunut Bayreuthiin, tähän yltiöromanttiseen kaupunkiin Baijerin vapaavaltion koilliskulmalla. Tarkoituksenani olisi kirjautua paikalliseen yliopistoon muka opiskelemaan filosofiaa alkavan lukuvuoden ajaksi. Ongelmana on enää, että viiminen kirjautumispäivä oli eilen. Kanslia meni saksalaiseen tapaan kiinni kello 12 ja ehdin paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Yliopiston parkkipaikalla tapasin heti erittäin ystävällisen kielten opiskelijan, joka on myös aloittamassa tässä kaupungissa. Yhdessä löysimme kaikki kiinni olevat paikat ja häneltä sain myös apua ja neuvoja. Hän jopa kertoi tästä gasthausista ja antoi minulle kaupungin kartan, johon kirjoitti sähköpostiosoitteensa. Tämän jälkeen vietin tunteja kävellen kaupungilla ja kävin pankissa kysymässä tilin avaamisesta - kannattaa kuulemma mennä uudelleen kun on osoite. Internetkahvilassa kävin maksamassa yliopiston materiaali- yms.-maksun, jotta edes se olisi maksettu viimeisenä ilmottautumispäivänä. Kaupungilla kohtasin kaksi "kerjäläistä", joista toinen ilmeisestikin varasti tuon kyseisen kartan takataskustani. Menetin siis "ainoan ystäväni" yhteystiedot.

Aion kertoa hieman matkastani tänne. Ensin kuitenkin vain lyhyt kuvaus jokaisesta matkalleni osuneesta maasta:

Virossa paistaa aina aurinko. Latviassa sataa aina ja tiessä voi olla paikoin aivan hirveitä uria. Liettua on ihan kiva, vaikka sielläkin tiet ovat paikoin vielä huonossa kunnossa. Puolassa on mukavia ihmisiä muttei tienviittoja. Saksassa alle 16-vuotiaat eivät saa ostaa olutta ja viiniä ja huoltsikan vessassa on samanlaiset portit kuin metroasemilla. Ainakaan Liettuan ja Puolan suurkaupungeissa ei ole juurikaan tienviittoja ja kadut ovat mitä ovat..