Ensipuraisu

Herään lauantaiaamuna kahdeksalta hirveään päänsärkyyn. Oloni on muutenkin kovin heikko, olenkohan kuumeessa? Tiedän kyllä mistä tämä johtuu - ei suinkaan edellisenä iltana juodusta alkoholista, sillä join vain yhden Puolasta ostetun Ambrosius oluen. Kaikki oli kyllä odotetavissa, sillä koko perjantain aikana en juonut kahvia ja kahvipitoisten pastillien kofeiini ei nähtävästi yltänyt vaadittavan päiväannokseni tasolle. Muu heikkous taas on seurausta syömisen ja nukkumisen puutteellisuudesta viimisinä päivinä. Oloni on myös kovin ristiriitainen, sillä tahtoisin vielä nukkua ja tämä tahto on kova. Toisaalta taas, en voi olla hetkeäkään ajattelematta kaukana, kolmea kerrosta alempana kadulla olevassa autossani, olevia päänsärkypillereitä ja aamiaista, joka on tarjolla vain puoli kymeneen. Yritän sinnitellä vielä melkein yhdeksään, kunnes olen henkisesti valmis muutokseen. Nyt jälkikäteen olen suunnattoman onnellinen ratkaisustani. Päänsärky lieveni jo matkalla alas ja poistui kokonaan viimeistään aamiaisen aikana, joka taas yllätti laadullaan. En odottanut tähän hintaan voin olevan oikeaoppisesti vesikulhossa. Heti aamiaisen jälkeen ilmoitin jääväni ainakin maanantaihin saakka.

Olen siis - todellisena ihmeenä - saapunut Bayreuthiin, tähän yltiöromanttiseen kaupunkiin Baijerin vapaavaltion koilliskulmalla. Tarkoituksenani olisi kirjautua paikalliseen yliopistoon muka opiskelemaan filosofiaa alkavan lukuvuoden ajaksi. Ongelmana on enää, että viiminen kirjautumispäivä oli eilen. Kanslia meni saksalaiseen tapaan kiinni kello 12 ja ehdin paikalle vasta puolen päivän jälkeen. Yliopiston parkkipaikalla tapasin heti erittäin ystävällisen kielten opiskelijan, joka on myös aloittamassa tässä kaupungissa. Yhdessä löysimme kaikki kiinni olevat paikat ja häneltä sain myös apua ja neuvoja. Hän jopa kertoi tästä gasthausista ja antoi minulle kaupungin kartan, johon kirjoitti sähköpostiosoitteensa. Tämän jälkeen vietin tunteja kävellen kaupungilla ja kävin pankissa kysymässä tilin avaamisesta - kannattaa kuulemma mennä uudelleen kun on osoite. Internetkahvilassa kävin maksamassa yliopiston materiaali- yms.-maksun, jotta edes se olisi maksettu viimeisenä ilmottautumispäivänä. Kaupungilla kohtasin kaksi "kerjäläistä", joista toinen ilmeisestikin varasti tuon kyseisen kartan takataskustani. Menetin siis "ainoan ystäväni" yhteystiedot.

Aion kertoa hieman matkastani tänne. Ensin kuitenkin vain lyhyt kuvaus jokaisesta matkalleni osuneesta maasta:

Virossa paistaa aina aurinko. Latviassa sataa aina ja tiessä voi olla paikoin aivan hirveitä uria. Liettua on ihan kiva, vaikka sielläkin tiet ovat paikoin vielä huonossa kunnossa. Puolassa on mukavia ihmisiä muttei tienviittoja. Saksassa alle 16-vuotiaat eivät saa ostaa olutta ja viiniä ja huoltsikan vessassa on samanlaiset portit kuin metroasemilla. Ainakaan Liettuan ja Puolan suurkaupungeissa ei ole juurikaan tienviittoja ja kadut ovat mitä ovat..