Pelkäätkö sinä eläinrakkautta, vai onko susikoiraan yhtyminen mielestäsi vähintään yhtä hyväksyttävää, kuin samaan sukupuoleen yhtyminen - mikäli koira vain on halukas? Jos ei, niin taidat olla sairas, ahdasmielinen ja eläinfoobikko.
Homouteen kielteisesti suhtautuvia syytetään kategorisesti homofobiasta, siis sairaalloisesta pelosta homoja kohtaan. Kuka ikinä ajattelee toisin ja on eri mieltä kuin Seta ja muut homoaktivistit, on sairas ja pelkää homoja ja homoutta.
Yksi yleisimmistä homoutta puolustavista argumenteista on, että "homous on luonnollista ja siksi oikein".
Tällaisen argumentin esittäjän käsitys "luonnosta" ei voi perustua luomiseen, vaan sen vastapariin - evoluutioteoriaan, darvinismiin.
(Tämän jälkeen) ei oikeastaan ole mitenkään mahdollista olla esittämättä kysymystä eri sukupuolten välisen ja eri lajien välisen seksin luonnollisuuksien suhteesta toisiinsa. Tieteessä ja filosofiassa puhutaan laadullisesta ja määrällisestä erosta. Yksinkertaisesti: määrällinen ero on sitä, kun asia muuttuu erilaiseksi jotakin siinä jo olevaa ominaisuutta lisäämällä tai vähentämällä, laadullinen ero taas syntyy, kun asiaan tuodaan jokin vieras elementti, tai / ja siitä poistetaan kokonaan jotakin. Sukupuolien välinen ero on laadullinen - on olemassa selkeästi kaksi erilaista, erillistä, sukupuolta*, mutta (evoluutioteorian mukaan) lajien välinen ero on määrällinen. Jälkimmäisessä kyse ei siis ole mistään "hyppäyksellisistä" eroista - ei siis välttämättä ole suurempaa eroa lajien välillä, kuin lajien sisällä. (Tästä karuna sovelluksena on esim. apinoiden pitäminen ihmislasta arvokkaampana.)
*Ei ole harvinaista väittää, että sukupuolienkin ero olisi vain määrällinen, mutta valitettavasti tosiasiat puhuvat tätä vastaan. Tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Esim. puhutaan lajeista tai yksilöistä, joissa samassa yksilössä on molemmat sukupuolet - näissäkin tapauksissa puhe paljastaa, että ko. puhuja olettaa kaksi erillistä sukupuolta (jotka siis vain näissä tapauksissa sattuvat olemaan molemmat samassa yksilössä.)
Ei tarvita tavanomaista korkeampaa älykkyysosamärää oivaltamaan, että sukupuolien välinen pariutuminen on välttämättä evoluutioteoriankin mukaan ollut normi ja sääntö varsin aikaisesta ajankohdasta saakka - se on melkeinpä "yliluonnollinen" asia siinä merkityksessä, että luontoa ei nykyisessä muodossaan olisi ilman sukupuolia. Toisaalta, evoluutioteorian mukaan lajien välinen ero on vain määrällistä eroa, ei siis laadullista, kuten sukupuolten välinen. Joidenkin mielestä eläinten jakaminen lajeihin on jopa vain ihmiseläimen omaa harhaista keksintöä. On siis loogisesti suurempi kynnys ylittää sukupuolten välinen raja, kuin lajien välinen raja - tai oikeastaan mitään lajien välistä rajaa ei oikeasti edes ole, joten ei voi edes puhua sen ylittämisestä. On siis luonnollisempaa yhtyä eri lajiin, kuin samaan sukupuoleen - jopa äärettömän paljon luonnollisempaa.
Luonnollisuuden lisäksi toinen perusargumentti homouden puolesta on rakkaus - "mikään rakkauden muoto ei ole syntiä", kuulin juuri sanottavan. Tästä on vaikea olla eri mieltä, etenkin kristittynä! Todellakaan mikään rakkaus ei voi olla syntiä, onhan Jumala itse rakkaus ja Raamattu ylistää rakkautta suurimmaksi. Kyseisen lainauksen hyväksymisestä seuraa loogisella välttämättömyydellä, että mikäli jokin asia on syntiä, se ei voi olla rakkautta. Synti ja rakkaus yksinkertaisesti sulkevat toisensa pois. Jäljelle jää enää kysymys:
Kuka saa määritellä synnin ja rakkauden?
Syntiä ja synnintekijän eroa ei mediassa tuoda tarpeeksi esille. Lähimmäisenrakkaus ulottuu syntiseen ihmiseen, mutta hänen tekojaan ei saa tuomita.
VastaaPoistaJa pieni huomautus, rakkaus epäjumalaan on syntiä, kristitynkin mielestä.
Siis syntiset teot pitää tuomita.
VastaaPoistaHomoaktivistit harjoittavat maailmalla ja Suomessa soluttautumista kristillisiin eheytymisryhmiin. Homoaktivisti teeskentelee haluavansa eheytyä heteroksi ja soluttautuu kristillisiin eheytymisryhmiin aikomuksenaan vahingoittaa ja tuhota näiden kristillisten ryhmien työ.
VastaaPoistaMarshall Kirkin ja Hunter Madsenin kirja (After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s (1989) on Amerikan homoliikeen opas- ja markkinointikirja kuinka toisinajattelevat tulee leimata negatiivisella tavalla. Kirja antaa muun muassa seuraavia neuvoja homoseksuaalisuuden edistämiseksi:
- Heteroseksuaaleille tulee saada aikaan häpeän tunne.
- Heteroseksuaalit tulee altistaa koko ajan kuville sekä verbaalisille lausunnoille, joiden tehtävä on saattaa kaikki homouteen liitettävä epänormaalius ristiriitaan sen kanssa että homoseksuaali haluaa olla sisimmässään muiden hyväksymä ja sulautua joukkoon.
- Propagandistinen mainostus leimaa kaikki homoliikkeen vastustajat homofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotka eivät ole oikeita kristittyjä.
- Lopulta propaganda lyö leiman toisinajattelijoihin ja saa näyttämään heidät kritiikin kohteina, vihattuina sekä hiljennettyinä.
- Päämäärä saavutetaan ilman faktoja, logiikkaa tai perusteluita, sillä uskomukset voidaan muuttaa jatkuvan emotionaalisen ehdollistamisen kautta, olipa henkilö tietoinen tai ei häneen kohdistuvasta hyökkäyksestä.
- Heteroseksuaalien käännyttämisessä esitetään jatkuvasti ja toistuvasti kirjallisia kuvia, joissa homoseksuaalit näytetään samanlaisina kuin heteroseksuaalit. Tämän kuvan tulee olla normaaliuden ikoni.
- Mainoksilla on vaikutus heteroseksuaaleihin, vaikka he eivät uskoisi niihin.
- Heteroseksuaali kokee kaksi ristiriitaista tunnetta: hän reagoi myönteisesti kuvaan, mutta kielteisesti homoseksuaaliin nähden, kuvan antama hyvä reaktio ja paha reaktio homoseksuaalisuuteen nähden.
- Pahimmillaan reaktiot mitätöivät toisensa ja me olemme onnistuneet asioiden sotkemisessa. Parhaimmillaan assosiaatioon perustuva ehdollistuminen siirtää pienin askelin myönteistä tunnetta kuvassa olevaa ihmistä kohtaan.
Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/homoaktivistit.html