Heräsin tänään enemmän kuin kahdeksan tuntia aikasemmin kuin eilen ja luin Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun. Tuo "Paavalin kirje eurooppalaisille" aloittaa Uuden testamentin opetusosuuden ja on kait suhteellisen kiistattomasti yksi keskeisimmistä opetuskirjeistä kristityille seurakunnille. Mainittakoon lyhyesti, että neljä evankeliumia ja Apostolien teot ovat luonteeltaan enemmänkin historiasta kertovia, kuin suoraan opettavia teoksia.
Uskovaisia syytetään monesti siitä, että seksi saa kohtuuttoman suuren huomion heidän puheissaan ja opetuksissaan. Niin tuntuu käyvän tälle blogillekin.. Viimeaikojen homokeskustelu nosti taas seksiin liittyviä asioita kaiken yläpuolelle ja moni pakana sai varmasti käsityksen, että seksiasiat ovat kristityille kaiken keskipiste. Lähinnä tietysti seksin vastustamisen mielessä. No, seksiasioihin pätee tietysti sama kuin esim. ns. naispappeuteen, eli ko. asiat ovat pinnalla ja niistä keskustellaan ja kristinuskon oppeja kyseenalaistetaan näillä alueilla muita enemmän. Kristityt siis vastaavat kun heiltä kysytään ja juuri näistä asioista eniten kysytään. Tuon "kysytään" voi tässä ymmärtää vähän väljemmin, ei niinkään kirjaimellisesti. Toinen syy, miksi seksiin liittyvät asiat ovat kristityillä niin keskeisiä, tuli esille jo edellisessä kirjoituksessani. Nyt, Uuden testamentin opetuskirjeiden lukemista aloittaessani, törmäsin tähän "ongelmaan" heti ekassa luvussa! Paavali käyttää ison osan hänen "teologisen testamenttinsa" ensimmäisestä luvusta homoista ja seksistä puhumiseen. Olen tuon luvun toki ennenkin lukenut, mutta kyllä se silti yllätti.
Luominen - lankeemus - lunastus. Kristinuskon kolme kulminaatiokohtaa. Poista yksi näistä ja olet poistanut kristinuskon. Näyttää kuin Paavali ennustaisi tässä (1:18 alk.), vasta paljon myöhemmin syntyneen, darvinismin läpimurron länsimaissa. Evoluutiousko on lyönyt itsensä siinämäärin läpi, että "tuskin kukaan järkevä" kristitty uskoo enää luomiseen. Tästä seuraa välttämättä (1:23), että ihminen ei olekaan luotu katoamattoman Jumalan kirkkauden, Kristuksen kuvan kaltaiseksi - ihminen ei siis olekaan iäisyysolento. sensijaan ihminen on muiden katoavaisten eläinten kaltainen, siis katoavainen itsekin - unohda siis kaikki kuolemanjälkeinen. Blaise Pascal kirjoitti ihmisestä, joka on voimakkaasti toisaalta alhaisten eläinten kaltainen, toisaalta enkeleihin verrattava, lähes jumalolento. Raamatun mukaan ihminen on langennut tuosta korkeammasta tilasta, kun taas "tämän maailman viisaiden" mukaan ihminen on kohonnut tuosta alhaisuudesta.
Mitä tämmösestä sitten seuraa, kun ihmisestä poistetaan tämän jumalinen puoli? Paavalin mukaan Jumala hylkää ihmiset "heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he itse häpäisevät omat ruumiinsa." (1:24)
Omien ruumiidensa häpäiseminen näyttää Paavalin mukaan olevan ennenkaikkea homoseksiä. Paavalin mukaan kuitenkin synnin selkeä hyväksyminen on jopa pahempaa kuin se, että vain harjoittaa syntiä. Näin siis nyt tapahtumassa oleva yleinen ja julkinen homoseksuaalisuuden hyväksyminen näyttää olevan seurausta darvinismin hyväksymiselle luomisen tilalle. Se on sitä luonnollisestikin, koska jos kerran ihminen on biologiaa, eikä muuta, eläin muiden joukossa, niin miksi emme myöskin käyttäytyisi eläinten tavoin, viettiemme ja himojemme ajamina. Pahinta lienee Jumalan hylkäämäksi tuleminen ja juuri sitä Paavali sanoo homouden olevan, luomisesta luopumisen rangaistuksena. Näin siis yhteiskunnallisessa merkityksessä. Ei suinkaan pidä tuomita yksityistä homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevaa ihmistä näillä perusteilla.
Ns. piispojamme sensijaan pyytäisin lukemaan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun uudemman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti